26.11 meidän koti järjestää vuosiperinteeksi muodostuneen pikkujoulut, ja tänään juhlaa on edistetty siivoilemalla ja leipomalla. Akukin sai kerätä omat lelunsa lelukoriin, vaikka meinasikin, että jokaisella pehmolelulla ja pallolla olisi voinut vähän pistää leikiksi, eikä suinkaan pistää pois näkyvistä! Pappakoira lähtee tänään myöhemmin kyläilemään kämppikseni äitille, jotta ei stressaannu liikaa meluavista juhlijoistamme. Itse en ole vielä kovin juhlatunnelmissa, sillä viime kerralla alkoholia maistellessani sivistyneessä, tai vähemmän, seurassa, minua kohtasi kaamea sunnuntai. Ja vielä ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin järkyttynyt ja nyt kammoan pelkkää sanaa "koskenkorva" ja "appelsiinimehu".Mutta ehkä huomiseen mennessä uskallan maistella vähän glögiä ja muutaman mukillisen mustikkaboolia.
En ole mikään kovin iso jouluihminen - joulu oli kiva, kun oli koko perhe yhdessä tai kun kävimme mummolassa Ylitorniolla. Siellä oli hieno joulu, lumikinokset itsesi korkuisia, suunnaton tähtitaivas ja paukkuvat pakkaset. Oli joulusauna, iso aito kuusi, yöllä lämmitettiin glögiä vanhassa kahvipannussa ja ulkokuistille jätettiin tontuille omat piparkakut. En ollut enää edes kovin nuori lapsi, 14-15 -vuotias, mutta silti se tuntui oikealta joululta.
Ei täällä Helsingissä samaa tunnelmaa saa, etenkin kun ulkona on kahdeksan astetta lämmintä ja vettä sataa niskaan. Päivällä oli niin synkkää ja harmaata, että luulin auringon pudonneen kokonaan taivaalta. En edes pidä lumesta tahi talvesta, mutta tämä pitkälle jatkuva musta syksy on vielä kamalampi.
Kämppis on vähän liiankin joulutunnelmissa, koristellen jo pienen pöytäkuusemme ja kysellyt joululahjojen perään jo kuukausi sitten. Minä en ole ostanut tai miettinyt ainuttakaan lahjaa. Ehkä olisi jo aika. Kai se viimeistään huomisten pikkujoulujen aikaan jysähtää, että jouluun on enää alle kuukausi.
Laitan sunnuntain jälkeen kuvia juhlistamme. Kuka tietää, ehkä minutkin nähdään vaaleanpunaisessa tonttulakissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti