Kun manssi tapasi staffin

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Kylmä tuuli puhaltaa

Ja sinne meni sitten kevät kättään heilutellen ja toivotti kylmän pakkastuulen takaisin nipistämään kädet kohmeiseksi ja punaisiksi. Harmautta ei kestänyt kumminkaan kauaa, vaan aurinko paistoi etäisesti lämmittäen kirkkaan siniseltä taivaalta kun me tallustelijat liukastelemme jäisillä teillä. Viime lauantai meni Ojangossa agilitykisoissa, kun korkkasimme 3-luokan kisat HSKH:n kisoissa. Pari hyllyähän sieltä kosahti, mutta eka rata meni todella lupaavasti! Kuvittelin, että unohtaisin radan kymmenen kertaa vaan ei, me mennä porhallettiin ihan mukavaa vauhtiakin, kunnes loppusuoralla puomin viereinen putkenpää imaisi Merlinin mukaansa. Hyppyrata ei ollut yhtä hyvä, alkoi hyvin, mutta sitten iski väsy omiin jalkoihin ja menin sekaisin, ohjaten koiran vahingossa väärälle puolelle hyppyä. Ei se mitään! Uusi yritys Porvoossa tänä viikonloppuna.

Sunnuntaina käväistiin palelemassa Jennan kanssa pitkästä aikaa mätsärissä Konalan Purina Areenalla. Hyis kun oli kireä pakkanen! Tai siltä se tuntui. Loki ja Marvel taapersi itselleen punaiset nauhat, mutta eivät sitten pärjänneet isossa kehässä. Taidetaan jättää talvimätsärit sikseen noiden manssien kanssa, ei ne pysy lämpiminä puolilämpimässäkään hallissa.

Viikolla on tiedossa koulun lisäksi ahkeraa peltoilua erilaisessa seurassa. Yritän järjestää etenkin Marvelille tekemistä ulkona ennen kun jätän sen yksin, riehuntaa muiden koirien kanssa tai vetoaktiviteettiä. Sitten kotiin rauhoittumaan tunniksi tai pariksi ja jätän koirat keskenään kongeja kaivelemaan kouluun lähtiessä... koulusta puheenollen... se on menoksi!

 

  

Kevät kävi kylässä

Voi mikä uskomaton auringonpaiste ulkona tänään on! Kirkkaan neonsininen taivas ja kirkas aurinko ja säteilevät keväthanget, plusasteita on niin, että pipo, hanskat ja kaulaliina lensivät tarpeettomina laukkuun ja takista piti avata napit. Tiaiset sirkuttavat laulujaan ja käpytikka koputtaa puunrunkoa, haukka kalkattaa hetken männynlatvassa ja levahtaa lentoon, ennen kuin ehdin tunnistaa sen. Jääpuikot tiputtavat vesihelmiä ja pieniä lätäköitä ja puroja on ehtinyt aamun aikana kertymään sinne tänne. Metsän rauhaa on rikkonut työmaa, kun Porvoonväylälle rakennetaan siltaa ja pieni pala mäntymetsää on lohkaistu pois tulevan liikenteen tieltä. Jyrinä ja pauke käy niin, että siirrymme sivuun ja tähtäämme manssien kanssa kohti peltoja.

Avara, valkoinen ja hohtava lumimeri ottaa meidät vastaan ja vikkelät terrierit saavat juoksuhepulin aukealla. Riemua ei voi olla näkemättä kun nopeat mustat koirat sujahtelevat sinne tänne hännät kaarella ja valkoiset hampaat välkkyen. Yksi löytää kepin ojasta ja riemu saa kilpailunsävyn mukaansa - kuka saa haltuunsa, kuka juoksee nopeiten karkuun sen kanssa? Kuukautta vajaa vuosikas Marvel ohittaa jo nopeudessa muut, mutta ei ole yhtä kestävä tai ketterä, ja kompastelee kantavassa, mutta hieman kosteassa hangessa. Papu on älyketterä kaarteissa ja sillä on juuri sen verran röyhkeyttä viedä keppi poikien suusta tai pistää nämä matalaksi, jos ne yrittävät samaa. Merlin on hitain, mutta kestävin. Alkuun se jättää leikin sikseen ja menee vain jolkotellen haistelemaan ojanpenkkaa ja puita, mutta kun Marvel käy sille supattamassa jotain korvaan, lähtevät ne kaksin Papun perään. Marvel tarraa kepistä toisesta päästä ja Merlin toisesta, ja nostavat pienen Papun ilmalentoon - sinne meni manssityttö voltteja ja kärrynpyöriä tehden. Raivokas räkytys ja Merlinin haltuun päätynyt keppi saa kolmevuotiaan uroksen juoksemaan karkuun aikansa, kunnes jokin haju tulee vastaan pellolla ja keppi unohtuu. Yksikään koira ei läähätä tai palele, ilma on lämmin, mutta lumi viilentää.

Kaksi tuntia viihdyimme ulkona, kunnes pitää suunnata kotiin ja valmistautua kouluun lähtöön. Papu viety omaa kotiinsa ja jätetty nappuloita lattialle etsivättäväksi. Pojat remuavat hetken kotona sohvilla ja kiskovat köyttä, kunnes käsken mennä petiin. Huomenna taas ehtii remuta, ehkäpä illalla koulun jälkeen käväistään puistossa. Kaupassa pitää käydä ostamassa kakkutarpeita, talon vanhus täyttää 15 vuotta ja ansaitsee maksalaatikon nakkikynttilöineen. Merlin ja Marvel viettävät kuukauden päästä synttäreitä ja allekirjoittanut viiden viikon päästä. Yhtä juhlaa koko alkukevät siis.

Lauantaina uskallaudumme Merlinin kanssa kolmosluokan hyppyradalle lahjakortin voimin. Tuskin siitä mitään tulee, mutta menin nyt kumminkin ahneuksissani roikaleen sinne ilmoamaan. Jostainhan se on kumminkin aloitettava ja ollaan saatu hieman tuulta jalkojen alle. Merlin on vain nyt vähän turhan hoikassa kunnossa, laihdutuskuuri tehosi liikaa. Nostan kummankin pikkupojan annosta hieman.

ALO3 & A3

Alkuvuosi on lähtenyt liikkeelle vauhdikkaasti, tutuissa koiraharrastuksen merkeissä. Itse etsiskelen edelleen ahkerasti itselleni pienempää asuntoa, nyt kun asun yksin eläinten kanssa. Toivottavasti löytyy edullisempi paikka pian jostain itä-Helsingin suunnilta.

Merlin ja Papu kävivät tuossa puolitoistakuukautta sitten virallisissa luustokuvauksissa. Papulla kaikki oli priimaa ja Merlinkin lonkatkin olivat A/At, harmillisesti toinen kyynär tulkittiin 1:ksi. Mennään nyt tällä tiedolla eteenpäin, katsotaan vuoden, parin päähän uusia kuvauksia, ja samalla voidaan ottaa selkä, onko siellä mitään ihmeellisiä. Nyt kun koulua tulee käytyä, niin valmistumisen jälkeen pääsisi vakituiseen työpaikkaankin ja saisi kuukausittaiset tulot! Ja maksamaan opintovelat takaisin Nordealle...

Merlin on kyynärätuomiosta huolimatta jatkanut harrastamista. Jätämme vetohommat nuoremmalle ja innokkaammalle, mutta otettiin tilalle uusi laji, nimittäin toko. Mölleissä käytiin joulun jälkeen hienoin tuloksin: 132/160 ja 1.palkintosija. Minuutin paikkamakuu ei ollut mikään ongelma. Virallisissa kahden minuutin paikkamakuu meni sitten ihan plörinäksi tammikuun puolessa välissä, kun sinne uskaltauduttiin. Tunnelma oli jännittinyt, mutta meillä oli hauskaa ja saimme kumminkin tuloksen! ALO3 plakkariin pistein 129/200. Paikkamakuu meni nollille ja hyppy ja seuruusta seisominen oli vähän kökköjä, ja seuruukin olisi saanut olla napakampaa. Maaliskuussa olisi tarkoitus mennä seuraaviin koitoksiin kokeilemaan, joten tässä on hyvin aikaa treenata itsemme kisakuntoon. ALO2 olisi sitten seuraavaksi tähtäimessä! Rally-Toko on jäänyt taka-alalle, ei oikein saanut tuulta alleen meidän kohdalla, mutta ehkä me vielä. Kesällä on kiva treenata kun pääsee ulos treenaamaan vaikka joka päivä, niin josko sitä tulisi vielä RT meidän kisalistalle seuraavaksi.

Alkuvuoden talvi on ollut todella outo. Vuoronperään kireitä pakkasia ja kuivaa ilmaa, sitten vesisadetta, loskaa ja plusasteita. Missään ei ole oikein hyvä olla, joko on liian liukasta tai liian märkää. Harmittaa kun aktiivisesti ei ole päässyt puistoilemaan liukkauden kelien takia. Marvelkin on pistänyt kunnon teinivaiheen päälle reippaassa 10 kuukauden iässä, ja toisinaan sen korvat ovat niin tötteröllä, ettei sitä voi irti päästää. Kerran se pääsi rusakon jäljille pihasta ja se oli menoa sen jälkeen. Nyt pysyy tiukasti hihnassa.

Marvelin kanssa käytiin myös vuoden ekat näytelmät! Siinä missä Merliniltä puuttuu enää yksi CACIB ja sitä myötä inttivalion titteli, Marvel on vasta aloittelemassa näyttelyuraansa. Mer on tauolla talvitauolla näyttelyistä ja sille olen miettinyt toukokuun Royal Canin Showta, Eukanuba Showta ja joulukuun Voittajia, toivoen, että jostain niistä bongattaisiin viimeinen puuttuva valkoinen ruusuke. Jokunen ulkomaanmatkakakaan ei kuulosta mahdottomalta, jos rahatilanne antaa myöten. Ja saattaahan tuo jossain ryhmiksessäkin esiintyä, jos siellä on tuomaroimassa joku mielenkiintoinen tuomari. Muutoin Merlin alkaa olla aika valmista kamaa näyttelyistä, tiedän millainen se on ulkomuodoltaan ja se on pärjännyt hyvin "kokoonsa" nähden. Jalostusarvoa sillä ei enää ole, kun ykkösen kyynärää en halua periyttää sillä eteenpäin, joten saattaa hyvin olla, että jätkä joutuu jossain vaiheessa elämäänsä luopumaan palleistaan. Mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin.


Marvel kävi joka tapauksessa Turussa nappaamassa itselleen Varasertin ja PU2-sijoituksen. Aika hienosti keskeneräiseltä aropupulta! Tuomari olisi tykännyt mahdollisesti enemmänkin, jos otuksen korvat eivät sojottaisi jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan joka toinen sekunti. Mutta hienosti silti! Uroksia ei ollut kuin kolme, ja todella nätit koirat olivat roppi ja vsp, joten sinänsä ei harmitakaan. :) Ja Papustiina tietenkin valioitui Suomen Muotovalioksi!

Sitten vielä kolmanteen asiaan, nimittäin Merlin ja agility - ukko meni ja repäisi itselleen SERTin Vantaalta kisoista ja se tarkoittaa lähtöpasseja 3.luokkaan. Kuulostaa aika hurjalta, kun miettiin miten lapsenkengissä me vasta ollaan. Meillä on myös vauhdista pulaa, jota lähdetään nyt treeneillä etsimään. Yritetään pysyä erossa kisoista niin kauan, ennen kuin saadaan etenemää parannettua ja vauhdinhuumaa ja varmuutta etusuoriin. Me kummatkin kaipaamme itsevarmuutta tekemisiimme, hermostumme ja nynnyilemme liian helposti.

Mutta AVA ei ole ehkä sittenkään aivan turha unelma.Uskon, että sinne päästään. Ei ehkä aivan lähivuosina, mutta päästään kumminkin.