ALO3 & A3

Alkuvuosi on lähtenyt liikkeelle vauhdikkaasti, tutuissa koiraharrastuksen merkeissä. Itse etsiskelen edelleen ahkerasti itselleni pienempää asuntoa, nyt kun asun yksin eläinten kanssa. Toivottavasti löytyy edullisempi paikka pian jostain itä-Helsingin suunnilta.

Merlin ja Papu kävivät tuossa puolitoistakuukautta sitten virallisissa luustokuvauksissa. Papulla kaikki oli priimaa ja Merlinkin lonkatkin olivat A/At, harmillisesti toinen kyynär tulkittiin 1:ksi. Mennään nyt tällä tiedolla eteenpäin, katsotaan vuoden, parin päähän uusia kuvauksia, ja samalla voidaan ottaa selkä, onko siellä mitään ihmeellisiä. Nyt kun koulua tulee käytyä, niin valmistumisen jälkeen pääsisi vakituiseen työpaikkaankin ja saisi kuukausittaiset tulot! Ja maksamaan opintovelat takaisin Nordealle...

Merlin on kyynärätuomiosta huolimatta jatkanut harrastamista. Jätämme vetohommat nuoremmalle ja innokkaammalle, mutta otettiin tilalle uusi laji, nimittäin toko. Mölleissä käytiin joulun jälkeen hienoin tuloksin: 132/160 ja 1.palkintosija. Minuutin paikkamakuu ei ollut mikään ongelma. Virallisissa kahden minuutin paikkamakuu meni sitten ihan plörinäksi tammikuun puolessa välissä, kun sinne uskaltauduttiin. Tunnelma oli jännittinyt, mutta meillä oli hauskaa ja saimme kumminkin tuloksen! ALO3 plakkariin pistein 129/200. Paikkamakuu meni nollille ja hyppy ja seuruusta seisominen oli vähän kökköjä, ja seuruukin olisi saanut olla napakampaa. Maaliskuussa olisi tarkoitus mennä seuraaviin koitoksiin kokeilemaan, joten tässä on hyvin aikaa treenata itsemme kisakuntoon. ALO2 olisi sitten seuraavaksi tähtäimessä! Rally-Toko on jäänyt taka-alalle, ei oikein saanut tuulta alleen meidän kohdalla, mutta ehkä me vielä. Kesällä on kiva treenata kun pääsee ulos treenaamaan vaikka joka päivä, niin josko sitä tulisi vielä RT meidän kisalistalle seuraavaksi.

Alkuvuoden talvi on ollut todella outo. Vuoronperään kireitä pakkasia ja kuivaa ilmaa, sitten vesisadetta, loskaa ja plusasteita. Missään ei ole oikein hyvä olla, joko on liian liukasta tai liian märkää. Harmittaa kun aktiivisesti ei ole päässyt puistoilemaan liukkauden kelien takia. Marvelkin on pistänyt kunnon teinivaiheen päälle reippaassa 10 kuukauden iässä, ja toisinaan sen korvat ovat niin tötteröllä, ettei sitä voi irti päästää. Kerran se pääsi rusakon jäljille pihasta ja se oli menoa sen jälkeen. Nyt pysyy tiukasti hihnassa.

Marvelin kanssa käytiin myös vuoden ekat näytelmät! Siinä missä Merliniltä puuttuu enää yksi CACIB ja sitä myötä inttivalion titteli, Marvel on vasta aloittelemassa näyttelyuraansa. Mer on tauolla talvitauolla näyttelyistä ja sille olen miettinyt toukokuun Royal Canin Showta, Eukanuba Showta ja joulukuun Voittajia, toivoen, että jostain niistä bongattaisiin viimeinen puuttuva valkoinen ruusuke. Jokunen ulkomaanmatkakakaan ei kuulosta mahdottomalta, jos rahatilanne antaa myöten. Ja saattaahan tuo jossain ryhmiksessäkin esiintyä, jos siellä on tuomaroimassa joku mielenkiintoinen tuomari. Muutoin Merlin alkaa olla aika valmista kamaa näyttelyistä, tiedän millainen se on ulkomuodoltaan ja se on pärjännyt hyvin "kokoonsa" nähden. Jalostusarvoa sillä ei enää ole, kun ykkösen kyynärää en halua periyttää sillä eteenpäin, joten saattaa hyvin olla, että jätkä joutuu jossain vaiheessa elämäänsä luopumaan palleistaan. Mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin.


Marvel kävi joka tapauksessa Turussa nappaamassa itselleen Varasertin ja PU2-sijoituksen. Aika hienosti keskeneräiseltä aropupulta! Tuomari olisi tykännyt mahdollisesti enemmänkin, jos otuksen korvat eivät sojottaisi jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan joka toinen sekunti. Mutta hienosti silti! Uroksia ei ollut kuin kolme, ja todella nätit koirat olivat roppi ja vsp, joten sinänsä ei harmitakaan. :) Ja Papustiina tietenkin valioitui Suomen Muotovalioksi!

Sitten vielä kolmanteen asiaan, nimittäin Merlin ja agility - ukko meni ja repäisi itselleen SERTin Vantaalta kisoista ja se tarkoittaa lähtöpasseja 3.luokkaan. Kuulostaa aika hurjalta, kun miettiin miten lapsenkengissä me vasta ollaan. Meillä on myös vauhdista pulaa, jota lähdetään nyt treeneillä etsimään. Yritetään pysyä erossa kisoista niin kauan, ennen kuin saadaan etenemää parannettua ja vauhdinhuumaa ja varmuutta etusuoriin. Me kummatkin kaipaamme itsevarmuutta tekemisiimme, hermostumme ja nynnyilemme liian helposti.

Mutta AVA ei ole ehkä sittenkään aivan turha unelma.Uskon, että sinne päästään. Ei ehkä aivan lähivuosina, mutta päästään kumminkin.