Syksy toi flunssan

Nimittäin Marvelille. On se viikon tuossa yksinyt ja niiskutellut, pieni rukka. Viikko riehumatta ja leikkimättä on koiranpennulle pitkä aika. Todella pitkä. Viikon aikana Marvelilla nousee paino noin 30-100 g vielä tässä vaiheessa riippuen ruuan,- ja liikunnanmäärästä ja viikossa se ehtii oppimaan yhden uuden asian.



 

Aku elokuussa

Lokakuussa

Ei olla antibioottia haettu vaan ihan levolla ja nesteillä menty. Aikuisiin koiriin kennelyskä ei ole vielä iskenyt ja toivottavasti ei iskekään. Varsinkaan Akuun, lienee kaikista vaarallisinta hänelle tuommoinen koirien perustauti. Onneksi on päässyt hyväänkuntoon alkusyksyn aikana! Sopivaa ruokaa vanhukselle maltillisilla annoksilla, varovasti lisättyä liikuntaa, hierontaa, trimmausta, harjausta, kynsien leikkausta ja rakkautta ja Pappa on taas parempi! Meidän vakiohieroja kävi eilen hieman jurnuuttamassa vanhusta ja selkähän sillä oli aivan juntturassa, niin nyt varovasti aletaan jumppailemaan annetuilla ohjeilla. Kulkee myös hieman vinossa, niin yritetään saada tasapainoon ja tehdään kahdeksikkoja. Papulla oli kanssa lantio ja takajalat juntturassa, jumppaan menee sekin.
Muuten on ollut syksyisää, melko sateista, usvaista ja harmaata ja toisinaan pieni pilkahdus auringosta. Kuvaushommia ei ole ollut HVK:n syysmaastojen jälkeen, toisaalta ihan mukavaa pitää taukoakin välillä. Merlin lähtee viikon päästä Turkuun agiliitämään, jos vaikka vihdoinkin se viimeinen LUVA tulisi, että liikuttais kohti kakkosluokkaa. Ohjaan myös Lunan klo 9 hyppyradalle, iiks! Kahden viikon päästä puolestaan mennään Marvelin kanssa (tervehtymisestä hieman riippuen) Lahteen pentunäyttelyyn Helin Tensonille. Eipä sinne tule kuin Marvel manssiväestä, mutta mitä tahansa voi käydä... se nähdään sitten.

     

 

  



Oli syyskuu

Koska olen niin rajusti laiminlyönyt blogiin kirjoittamista, niin aloitetaan yksinkertaisilla peltoilukuvilla. Loppukesään kuului helle, ilman viileneminen, pyörätreenien alkaminen, agilityyn tuskastuminen, Terri-Eri ja ROP-pentu, Maailmanvoittaja ja sileä ERI, köyhyys, itseinho. Nyt syksyntullen on tullut yöpakkaset, hyvä fiilis, pitkät lenkit, työpaikka, näyttelyinto, lintujen muutto, Akun trimmaus ja kuntoon saanti, raakaruokinta ja koiratreffit. Sekä paljon, paljon valokuvaamista!

Blogi jatkuu taas normaaliin kerta viikkoon tai pariin tapaan. Seuraavaksi informoidaan tämän päivän tulevasta bongausreissusta mikäli huono olo siirtyy toiseen ulottuvuuteen ja viikonlopun HVK:n maastokilpailuista.

Hulluna harrastuksiin

Voi että koiranomistajan elämä on toisinaan palkitsevaakin! Ja sitten kun on tällaisia pieniä/keskikokoisia koiria, joilla on erilaisia ominaisuuksia, mutta tahtoa, halua ja intoa, niin näiden kanssahan tulee kokeiltua vaikka mitä. Viime vuoden toukokuussa upposimme syvälle vieheharrastuksen pariin ja siitä on tullut agilityn ohella ykkösjuttumme saalisviettisen ja nopean koiran kanssa. Se on vietikkään koiran henkireikä ja intohimo - järjenvalo sammuu ja katseessa syttyy aivan toisenlainen liekki. Rauhallinen uuvatti-Merlinkin huutaa ja ulvoo, ja tempoo, kun moottoriviehe lähtee käyntiin niityn laidalla. Marvel on niin ikään syttynyt todella hyvin vieheeseen ja ajaa varmasti ja hallitusti, pisimmillään noin viisikymmentä metriä pienen käännöksen kera. Mennään varmaan näitä pieniä pätkiä 6-7 kuukauden ikään saakka, kunnes voidaan alkaa miettimään kokonaista rataa. Toki riippuu hieman koiran fyysisestä ja henkisestä kehityksestä. Luhtilaukkaajien rapamaastoja on aikaistettu kuukaudella ja minimanssi on silloin puolivuotias... pentuluokkaanhan sitä voisi mennä tättäröimään. Merlin on pokannut kahdet 8.sijat kaksista kisoista hyvin pistein, ja toivossa on pitää paikka top 10 juoksijoissa pienissä aikuisissa.

Viime lauantaina Merlin ja minä hosuttiin ensimmäisissä rally-toko treeneissämme. Rally-Toko on vauhdikas, hieman helponnettu laji tokosta, jossa koiraa saa kehua koko suorituksen ajan. Radan halki suoritetaan erilaisia temppuja, käännöksiä ja paikallaoloa hyvässä hengessä ja löysällä hihnalla. Minä olen opettanut Mepalle seuruun ja sivulletulon melko puolivillaiseksi kun lähinnä keskityttiin agilityyn, mutta nyt kun on innokkaita ohjaajia tarjolla muissa lajeissa, niin mieluummin mielekästä ohjeiden kuuntelua uudessa lajissa kuin paikalla junnaamista vanhassa. Merlinkin vaikutti olevan innoissaan uudesta tekemisestä! Ensimmäisellä kieroksella se oli skarppi ja tehtiin kylttien temput hyvin. Tokalla kierroksella meni vähän kaukaisuudessa olevan koiran etsimiseksi, mutta kaveriohjaajalta saatiin jo hyviä vinkkejä eteentulon harjoitteluksi. Rutistettiin vielä kolmas kierros videolle, josta näkyy, että sivulle tuloa täytyy harjoitella vielä rutkasti. Seuruu on aika kivannäköistä, etenkin kun sitä ei ole paljoa ylipäätään treenattu. 

Kuva C Tyrni Särkkä

Kuva C Tyrni Särkkä

Kuva C Tyrni Särkkä

Merlin palkkautuu kehuista, sekin tuli taas todistettua ja juuri kun yrittänyt päästä tokoharjoitteluissa eroon lysyssä ja vinossa kulkemisessa, nyt vaihdoimme koiran kanssa katsekontaktit ja pikku musta heilutti häntäänsä - "Hei mamma, mulla on kivaa!"

RT taitaa jäädä meidän harrastuslistalle pysyvästi ja kuka tietää, ehkä ensivuonna suunnataan kisoihinkin. Nyt harjoitellaan tämä viikko sivulle tuloa ilman käsimerkkejä, eteentuloa ja palkkaamista.

Marvelilla ei riitä kärsivällisyys nypläämiseen, mutta hänpäs pääsi tänään ekaa kertaa hakumetsälle. Koska minimanssi uisi SPKL-liivissä, niin hän sai oranssin huomioliivin ylleen ja eiku menoksi. Tyrni toimi maalimiehenä ja muutaman sekunnin ihmettelyn jälkeen pentu katosi kuusen taakse etsimään eksyneen maalimiehen ja palautti mallikkaasti takaisin keskiviivalle. Marvelin ei tarvinnut etsiä Tyrniä kuin kolmisen kertaa alta kymmenen metrin matkalta, mutta nopeaa se tajusi homman juonen ja oli innokkaasti siinä mukana. Mukana oli myös Jennan Luna ja Loki, joista valkoinen riiviö vei voiton. Luna lähti minun perään hyvin ja tuli innokkaasti hakemaan palkan, mutta ei oikein malttanut lähteä mun kanssa yhtä matkaa takaisin maaliviivalle. Saksanpaimenkoira Vea ja holskut Ykä ja Jaapi olivat hienoja kaikki!

Kuva C Mio Mäkijärvi

Oli meillä agilityakin sunnuntaina. Vähän aikaa ollut bleh-fiilis agin suhteen kun ei olla päästy ohjattuihin treeneihin, mutta pian sekin korjaantuu! Ehdin vihdoinkin lähteä keräämään pisteitä talkoisiin, ja pisteet tietävät mahdollisuutta ostaa treenikertoja muilta seuran jäseniltä! Wuuhuu! Omatoimitreeneissä viimeksi meiltä sujui kepit mukavan vauhdikkaasti ja irtoamisen putkeet. Muutama onnistunut, joskin hidas sylikäännöskin meni. Kyllä tää tästä.

Tiistai onkin sitten koirien lepopäivä (lähdetään aamulla tukkuun Miran ja Katin kanssa) ja keskiviikkona suunnataan näillä näkymin Lahteen mätsäriin. Porvoon ryhmis lähestyy, iik iik!

Pennun tärkeät taidot ja napinaa

Meillä on tärkeää, että koirat tulevat toimeen muiden koirien kanssa. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta sietää pitäisi. Me tapaamme paljon muita koiria treeneissä, kisoissa, treffeillä, puistossa ja tuttavien koiria ulkoiluttaessa. Sosiaalinen koira on minulle melko korkealla oleva kriteeri, koska suurin osa omista sosiaalisista kohtaamisistani on muiden koiranomistajien kanssa. Koira joka murisee, dominoi, pelkää tai arastelee muita koiria ei ole monesti kovinkaan yhdistävä tekijä vieraiden ihmisten parissa.

Onni onkin rohkea ja sosiaalinen pieni koiranalku nimeltä Marvel. Se pitää niin isoista kuin pienistä koirista, ja pienen sähläämisen jälkeen osaa jopa käyttäytyä ja kuunnella vanhempia koiria, kun nämä asettavat rajoja.

Me ollaan vietetty heinäkuun hiljaiseloa ja käyty enimmäkseen vieheellä, nukuttu pitkään ja talssittu luonnossa. Tuli nähtyä HTTYD2 ja voi että oli ihana elokuvakokemus! Imelänmakea, mutta mehevä pulled pork burgerikin tyli syötyä Amarillossa. Rahat ovat pitkästä aikaa todella tiukilla, joten pitäisi vältellä nyt muutama viikko minkään ostamista... Seure aukenee elokuussa ja olen pistänyt paljon keikkatoiveita ja hankkinut uuden rikosteriotteen, joka pitäisi heti muistaessa kiikuttaa Kampin toimistoon. Huomenna nähdään kaveria ja tämän kahta basenjia puistossa ja ajateltiin me piipahtaa Falkullan kotieläinpuistossakin.

Eilen oltiin Marvelin ja Merlinin kanssa pentutapaamisessa Hakunilassa. Paikalla oli kahdeksan koiraa, pieniä pentuja, vuosikas ja kolme parivuotiasta. Kaikki viihtyivät keskenään hyvin, pujotellen muovitettujen heinäpaaluje välissä ja juosten hippaa. Marvelkin pisti ihan kunnolla leikiksi ja nautti koko puolitoistatuntisen muiden koirien kanssa. Merliniä ei huvittanut leikkiä vieraiden pentujen kanssa vaan komensi nämä pois jaloistaan, silmäili vähän vuosikkaan Cola-folkin kanssa ja osasi hienosti tulla luokse, vaikka tiellä käveli koiria ja hevosia välillä.

Tänään on taas torstai ja lähdetään Hyvinkäälle vieheelle. Marvelin voisi käydä matkalla punnitsemassa Musti&Mirrissä, oma vaaka näyttäisi manssin extrapainolla 7 kiloa. Aikamoinen jötkäle 4,5 kuukauden ikäiseksi terrierinpennuksi!

Vielä puolitoista viikkoa Porvoon ryhmänäyttelyyn, jossa on vain Merlin ja Papu, tuomarina Kimmo Mustonen. Voitto ei ole mikään itsestäänselvyys kummallekaan manssilla, jos Mustonen ei löydä minimansseissa mieleistään, mutta toivoa sopii! Tuomari piti ainakin pennuista oikeasta koosta, mutta oli myös tarkka liikkeistä. Katsotaan mitä tuleman pitää. Terri-Erissä, tai tänä vuonna World Terrier Showssa pikkumustia on huikeat 33 koiraa. Maailman Voittaja laittoi paremmaksi ja manchesterinterrierejä on 40 kipaletta, mikäli kaikki ilmoittautuneet pääsevät paikalle! 40! Hui, se on jo melkoinen määrä! Mitään mahkuja ei tuommoisen kaljukaulan kanssa ole, mutta ihan pelkän kokemuksen vuoksi tunnelma on varmasti Messukeskuksessa huikea! Terri-Erissä tuomarina on ruotsalainen Cindy Pettersson, joka viime vuonna kyllä kehui Merliniä paljon, mutta nyt paikalle tulee muitakin todella hienoja koiria. MV:ssä on brittituomarina Andrew Brace - rodun kotimaan tuomari on aika hienoa saada näin isoon tapahtumaan mukaan. Reilu kolme viikkoa Messarin suureen tapahtumaan!

Kesäkuu pähkinänkuoressa

Hupsista keikkaa, niin siinä kävi, että ehdin vain kerran kirjoittaa blogia kesäkuussa. Tallinnanreissu on jo muinaista historiaa ja siinä välissä on ehtinyt tapahtua Kotkan reissue, juhannus, Flamingo Spa, Marvelin rokotukset ja törkeä kasvu, viehetreenien kunnollinen aloittaminen, Merlinin sikaripunkin parantuminen, Pride ja kuukauden työttämänä olo!

Kotkassa oltiin ja käytiin ja loikoiltiin. Paistoimme kauniissa grillikatoksessa makkaraa ja läiskimme hyttysiä ihostamme, ja hytisimme kylmässä kammarissa ohuiden peittojen alla. Miran isovanhemmat olivat varsin mukavia ja vieraanvaraisia, ja talon koirat ottivat touhuavat terrierit hyvin vastaan nartun tiineydestä huolimatta. Piipahdimme me myös siellä näyttelyssäkin, joka oli lyhyt vajaa tunnin piipahdus kauniissa ja tuulisessa merimaisemassa. Merlinin valioluokan korkkaus alkoi SA:lla ja PU3-sijalla rintakehän vähyyden rokottaessa tällä kertaa. Papu sai toisen CACIBinsa ja olis PN2.

Juhannusta vietettiin puolestaan kaveriporukassa harmaassa ja sateisessa säässä Hyvinkäällä hiekkakuopilla viiden koiran kera. Makkaran sijaan paistoimme pihvit ja vaahtokarkkeja, kuuntelimme musiikkia ja heittelimme koirille palloa. Muutama viluinen, mutta rento tunti siinä vierähti ja bileet jatkuivat miedon alkoholin merkissä kotosalla. Pappakoira oli jaksanut riekkua hiekkamäissä ylös alas ja palautin hänet hyvillä mielin takaisin hoivakotiinsa Herttoniemeen.

Flamingo Spa oli mukava. Siihen kuului valkosavinaamio ja mineraaliallas sekä herra Hakkarainen.

Marvel on tällä hetkellä vaatimattomat 6,1 kiloa. Sille on kasvanut todella mukavat kulmaukset niin eteen ja taakse, hanta on venynyt, pää on valtava eivätkä tassutkaan nyt ihan pienet ole. Nelikuinen lapsi juoksee viehetä kuin paraskin ammattilainen tappoon asti ja nappasi ensimmäisestä mätsäristään punaisen nauhan ja runsaasti kehuja. Hieman hoikkaan kuntoon päässyt Merlin oli Hyvinkäällä sinisten pienten aikuisten ykkönen ja perseili sitten BIS-kehässä hyvän käytöksen korvaamiseksi. Päätettiin Miran kanssa tiristää yksi näyttely ennen Terri-Eriä ja Maailmanvoittajaa ja piipahdetaan Porvoossa ryhmänäyttelyssä 26.päivä heinäkuuta eli kolmisen viikon päästä. Mepalla on hyvää aikaa kasvattaa hieman karvojaan takaisin, sillä sikaripunkki on nujerrettu - oikeastaan se melkein kuoli itsekseen ja panikoin todennäköisesti aivan turhaan. Noh, onpa varalta olemassa kallis 50 euron lääke, jos nyt sattuisi niinkin huono tuuri, että joku toinen huushollin elukka sen saa...

Vieheellä ollaan käyty ja paljon. Niin radalla kuin maastossakin. Ja koirat nauttii.

Nyt tulee uni silmään, joten jatketaan taas pian... niin no, AgiRotuun piti mennä tänä vuonna, mutta polvi petti alta ja konkkaan huomenna parin koiran kanssa mätsärissä Tuomarinkartanolla.

Viikonloppu Tallinnassa

Nyt on Viron koiranäyttelytkin koettu tältä erää! Jännityksellä sinne mentiin, olen stressannut itseni kohta itskein kaljuksi Merlinin karvattomuus-kohtalosta enkä täten odottanut mitään ihmeellistä tältäkin erää. Mutta kai se on vaan kohta uskottava, että toi fifi on suhteellisen kiva rotunsa edustaja miinuksistaan huolimatta, sillä tuli kerättyä hieman kotiinviemistä näyttelypaikalta.

Saavuimme Miran kanssa perille meille lainattuun asuntoon perjantaina jännittävän ratikkakuljetuksen jälkeen. Saimme laitettua tavarat jokseenkin alas ja koirille vesikupin lattialle, kun kauppakeskukset kutsuivat shoppailemaan näyttelyvaatetusta ja sekä ruokaa jääkaappiin. Niinkin eksoottisesta kaupasta kuin New Yorkerista löytyi minulle kiva hame, kauluspaita ja ballerinat, ja H&Mstä sukkahousut ja hellehattu. Kaupassa mentiin vähän höpsöiksi ja ostettiin kaikkea mahdollista kakuista juustosämpylöihin ja smoothiesta pähkinöihin. Käyntiin iltalenkillä koirien kanssa katsastamassa 10 minuutin kävelymatkan päässä oleva näyttelypaikkamme nopeasti ja eikun petiin. Kello soi kahdeksan pintaan, mutta kehä alkoi vasta puoli kahdeltatoista. Ihan rauhassa syötiin aamupalaa ja laittauduttiin kuntoon, mentiin sitten ajoissa ihmettelemaan ja katsomaan paikalle. Mansseja oli yhteensä seitsemän, kaikki
perisuomalaisia koiria. Voittajassa meidän tuomarina oli Yvonne Cannon Irlannista, oikein mukava ja ystävällinen nainen. Ensimmäinen sana tuomarin suusta Merlinin nähtyään oli pieni "wow", joka sai minulle loppukehän ajaksi hymyn huulille. Yvonnen kanssa siinä pöydällä juteltiin myös sikaripunkista, joka hänen mukaan menisi varmasti ohi. Merlinillä oli vähän painava kaasujalka tänään ja veti etuliikkeet korkealla huitoen, mutta Best of Breed oli silti, kaivatulla Sertillä ja Cacibilla niin ikään. Nuo kaksi pientä ruusuketta teki Merlinistä Viron Muotovalion ja sija puolestaan myös Viron Voittaja 2014 -tittelin haltijan.


Loppupäivä menikin istuskellessa katsomossa ja paetessa paikallisia sadekuuroja. Juuri kun tuntui, että takapuoli ei voisi enempää puutua, pyydettiin terriereitä esiarvostelukehään. Harmillisesti kehäsihteeri ei saanut järjestettyä meitä tarpeeksi nopeasti riviin muutaman muun kanssa, ja tuomari ehti kulkea ohitsemme ehtimättä katsoa koiraa juuri lainkaan - ei sillä, että olisimme odottaneet mitään suurta menestystä isosta kehästä, mutta täysin huomiotta jääminen kyllä harmitti.

Mutta tittelit oltiin kerätty yhdelle fifille. Papulla ei mennyt yhtä hohdokkaasti, kun tuomari oli rokottanut liian jyrkästä niskan ja hartian linjasta, eikä valeraskauskaan pukenut pientä, lihaksikasta koiraa. Papu sai sileän Erin lauantailta, mutta esiintyi todella hyvin.

Oltiin superväsyneitä. Käyntiin me kumminkin syömässä vielä lauantaina Intialais & Kiinalais -ravintolassa, vaan ehkä ei olisi pitänyt. Mangokanani oli imelänmakeaa, kanoissa oli rasvaklimppeja ja riisi oli mautonta. Naanleipä oli ohutta ja kovaa ja korianterilla maustettua. Ruokaa oli myös aivan liikaa yhdelle ihmiselle. Hieman huono olo tuli, mutta onneksi iltakävely koirien kanssa helpotti piukean mahan tilaa.

Sunnuntaina ei ollut todellakaan kiire herätä ja vasta yhdentoistamaissa kömyttiin ylös sängystä. Erikoisnäyttely alkaisi vasta puoli neljtältä ja sitä ennen sai loikoilla ja laittaa kamoja kuntoon. Merlinin kasvattaja kumminkin ilmoitti, että on jo paikan päällä dalmiskehällä, niin pitihän sitä sitten kumminkin yhdeksi sinne lähteä. Merlin ja Kenzo-dalmis painiskelivat ja pussailivat ennen junnun kehään menoa. Ekakertalainen sai ERIn ja SA:n, mutta voitokas valio vei voiton parhaiden urosten joukosta. Ehdin katsella hetken muiden koirien kehiä, kun Mira tuli Papun kanssa ja asetuimme oman kehän laidalle odottamaan vuoroamme. Tuomari vaikutti tiukalta ja nopealta, mutta osoittautuikin varsin mukavaksi puolalaisnaiseksi. Hän naureskeli Merlinin isoille, valkoisille hampaille "like a crocodile!" ja nyökytteli, että kaunis, kaunis koira on. Etuliike jatkui kevyenä, mutta olimme PU2 hienolla arvostelulla. Myös Melinin sisko Niki oli päätynyt agikentältä näyttelykehään, mutta turhan laiha kunto rokotti kolmannelle sijalle. Papun arvostelussa luki, että erinomainen kunto, jolle sitten nyökyteltiin hiljaa... Papu oli PN2 ERI, SA ja VARA-SERT. :)

Sitten oli aika rientää kotiin taas. Kävimme tällä kertaa syömässä oivat eväät Vanhassa Vilhelmissä, ja minäkin jaksoi XLL-kokoisen possuleikkeen tuosta vain. Vielä pikapikaa ostamaan hieman alkoholia tuliaisiksi kotimaahan ja sitäkin nopeammin laivaan. Huh! Matkalla kotiin! Kotona oli kuolemanväsynyt, mutta uni ei meinannut tulla silmään. Hoidossa ollut Marvelin-riiviö vaikutti taas kasvaneen! Korvat lerpattavat nyt sivuille ja hieman mietityttää, jospa niitä ihan vähän teippailisi, pari päivää kerrallaan vaikka. Korvat ovat todella paksulehtiset ja isot, ja tuo natiainen kasvaa kamalalla vauhdilla. Vähän liiankin...

Sadepäivä II

Sadepäivä

Kylmää, märkää ja harmaata - vai onko?

Pentuötökän elämää

On tämä melkoinen ötökkä, ei nyt vallan kuusiraajainen ja sininen, ja yritä pelastaa yhteiskuntaansa sirkusöttiäisten avulla, kuten eräässä Disneyn kertomuksessa, mutta samalla huumorilla ja odottamattomilla juonenkäänteillä mennään. Ilmassa on naurua, jännitystä, myötähäpeää ja puhdasta iloa.

Marvel on vallaton koiralapsi. Riiviö, melkoinen jästipää ja selvän oman tahdon omaava pieni eläin. Vasta muutama päivä sitten se oppi kellahtamaan selälleen kun isoja, vieraita koiria tulee sitä tutkimaan, sillä aiemmin näiden tervehtiminen oli poskinahassa roikkumista ja lällättelyä. Kuumottelin jo, että tuleeko tästä samanlainen pollea poika kuin Merlinistä, mutta ehkä tällä on jotain älliä päässään.

Kotona yksin oleminen ja sisäsiisteyttä kohti oppiminen ovat menneet pääpiirteittäin hyvin. Kolme yötä ollaan menty jo kuivana ja koko yön yli nukkuen ja jäpikkä osaa pyytää kakalle ulos. Pissat tekee pissa-alustan päälle. Pahvia on saanut repiä ja natustaa, niin toistaiseksi huonekalutkin ovat olleet turvassa. Ruokahalu on edelleen hyvä ja osaa syödä "ruoka-viltin" päällä kuten muutkin koirat. Sateinen kylmä ilma on ikävää, kuten kuuluukin olla, ja silloin halutaan takaisin sisälle. Portaat sujuvat ylöspäin sujuvasti, alas ei vielä uskalla laskeutua. Hissin oven väliin olisi kiva tunkea nokka ja jaloissa pitää pyöriä ja piipata kun kotiovea avataan tai suljetaan. Tyypillistä pentutouhua.

Istuminen on jo helppoa ja sitä Marvel tarjoaa omakätisesti kun namia ja ruokaa jaetaan, tai laitetaan hihnoja. Nyt ollaankin siirrytty seisomis-harjoituksiin ja harvakseltaan kokeillaan maahanmenoa niin ikään. Paikalla oloa olisi pitänyt harjoitella jo aika päivää sitten, mutta ehkä me ehditään vielä mukaan. Säätiedotus luvanut mukavasti sadetta perjantaihin saakka, niin mikäs tässä harjoitellessa.

Marskin (uusi, hieno lempinimi) elävät omaa elämäänsä. Niillä on jumppapäiviä ja lepopäiviä, löysiä päiviä ja vilkkaita päiviä. Vuorotellen toinen pystyssä ja sitten on lurpallaan. Ruusuja en sentään ole vielä bongannut. En silti ole kamalan huolissani, bilettäkööt kuulottimet rauhassa. Niitä voi vähän hieroskella. Tässä menee vielä muutama viikko, ennen kuin maitohampaatkin alkavat tippua. Tämän viikon perjantaina isketään pennun niskaan 12-viikkoisrokote. Hui! Merlin saa myös reseptin Advocate-nimiseen lääkkeeseen, joka toivottavasti tehoaisi demodikoosiin. Läikät ovat tuntuneet lakanneet kasvamasta, mutta vielä kun iho eheytyisi sen verta, että karva alkaisi kasvamaan takaisin... mutta toivottavasti voi hiljalleen henkäistä helpotuksesta.

 Isot manssit kävivät viime torstaina Hyvinkäällä radalla. Olin skeptinen, juoksisiko Merlin suuntaan tai toiseen, koska ennen se on vierastanut sähköjänistä, vaikka vietti on selvästi ollut siellä taustalla nykimässä manssia eteenpäin. Nyt, koko talvi taukoiltuna vieheestä ja kevät myös, oli selvästi tehnyt tehtävänsä. Merlin nyki Miran käsistä melkein karkuun heti radalle päästyään Papu mukanaan, ja oli selvästi täpinöissään. Malttoi tuskin pysyä nahoissaan kun viehe lähti liikkeille ja koirakin otti räjähtävän lähdön. Kiihdytyssuoralla pidätin henkeäni, kun hetken näytti siltä, että tämä ajo oli nyt tässä... sitten Papu lähti kaarteelle ja Mer meni perässä hippulat vinkuen, ja ohikin vielä. Kilpavimma iski päälle ja saalisvietti hoiti loput. Parin sadan metrin tienoilla alkoi himmailu ja Papu meni ohitse, vaan eikö Merlin päättänyt voittaa ja kiritti loppuun parilla koiran mitalla. Mutta todella hieno juoksu molemmilta kaiken kaikkiaan! Olin loppupäivän pilvilinnoissa. Varmasti uskalletaan radalle taas uudelleen.

Huomenna on viimeinen työpäivä päiväkoti Saanassa ja sitten kesä on kysymysmerkkejä täynnä. Toiveet kesätöistä näyttää aika haikealta, mutta katsoo nyt.