Happy Birthday

Onneksi en lupaa kirjoitella ahkerammin, koska sitä en näemmä enää jaksa tehdä! Niin se yleensä menee, alkuinnostuksen lomassa olisin valmis päivittämään joka päivä arjen kulkua ja sitten uutuuden viehätys lopahtaa, ja kuulumiset vaihtaa hieman vastahakoisemmin. No, eipä tuo mitään. Omaksi iloksi tässä lähinnä kirjoitetaan.

Mitä on tapahtunut 7.päivä helmikuuta jälkeen? En oikeastaan edes muista enää noin pitkälle, duunia paiskittu ja hieman rahaa ansaittu, Kelan kanssa tappelen yhä, ja menin sairastumaan influenssaan pitkäksi aikaa, tutustuin aivan uudella lailla nukkumisen saloihin 39 asteen kuumeessa, ja tunnen yhä halua hakkaa ruuvimeisselillä reikiä poskiini vapauttaakseni liman aiheuttamaa painetta. Miten paljon räkää ihmisen päähän voikaan mahtua? Ollut jälleen myös vatsaongelmia, kipuilee ja murisee, ja kuplii, ja painokin ehtinyt pudota parin viikon aikana kaksi kiloa.


No, se siitä. Töitä ei ole puolikuntoisena pystynyt tekemään ja sitten kerpeleen hiihtolomakin tuli pääkaupunkiseudulle, ja päiväkodit tyhjenivät flunssakauden ja loman innoittamana lapsista, eikä keikkatyöläiselle ole töitä ilman lapsia. Kotona istumista, nukkumista ja lenkkeilyä tässä ollaan tervehtymisen aikana siis lähinnä suoritettu, vaikka 12.helmikuuta pääsimme iloisesti juhlistamaan Akun 12-vuotis synttäreitä! Jauhelihasta, kermaviilistä ja lihapullista sai oikein hienon kakun, jota pappakoira ei ollut valmis jakamaan Soran kanssa, ja hotki aarteen ennätysvauhdilla kitaansa. Onnea Aku!

Kissat ovat käyneet tutustumassa parin minuutin sessioissa talven pakkasiin ja lumeen, joka on nyt maaliskuun lähestyessä alkanut, kyllä vain, sulamaan! Plusasteita ja nollaa on riittänyt muutaman päivän, ja kevättalven oma, lämmin tuoksunsa on ilmassa. Aurinko lämmittää, linnut ovat heränneet kuoroihinsa, ja puuterilumi muuttunut pehmeäksi ja kosteaksi. Kevät tulee, ja vaikka sitä saa Suomessa odottaa yllättävän kauan, mieleni harmaa sävy on saamassa värejä. Minulla on keväisin taipumusta vaipua masennukseen, mutta nyt olen yrittänyt pitää arjesta kiinni. Kesätyöhakemuksia on lähetetty menemään ja vanhempien luona käyty kyläilemässä. Vielä kun saisi aikaiseksi nähdä ihmisiä ja lähteä kotisorvin äärestä maailmalla, hommahan menisi todella hyvin.

Päätän tämän kirjoituksen tähän. Aku on lähtenyt kyläilemään kämppiksen vanhemmille, olen yhä pyjamassa, kättä kivistää eilisen taistelun jälkeen, kun olin päättänyt leikata Robin kynnet (ja onnistuin vielä leikkaamaan yhden melkein kokonaan irti kiitos kiljuvan ja rimpuilevan koiran) vaikka siihen koko ilta olisi mennyt, Jenna kävi avomiehineen kyläilemässä Lunaa unohtamatta ja minä odotan elämältä ihmeitä kun kuuta nousevaa. Viikon päästä on iso Match Show Vantaalla, jonne suuntaamme. Voittamaan mennään!

Taikatalvi

Hi piips!

 Ei ole tullut taas hetkeen kirjoiteltua, tauti nimeltä laiskuus jatkuu edelleen, mutta sää sen sijaan on suosinut kuvaajaa! Atlannista lähestynyt matalapaine toi pakkaset ja auringonpaisteen meille heti kun lumi oli lakannut pyryttämästä metrien korkuisiksi kinoksiksi. Itse otin tietenkin jokaisen pienen auringonsäteen tilaisuutena ja riensin ulkoilemaan pappakoirani kanssa. Ekoina aurinkoisina päivinä, olisiko ollut viikko sitten viikonloppuna, kävimme Akun kanssa Vuosaaren huipulla. Maisemat olivat mielettömät, samoin ilma. Hiihtäjät viihtyivät Mustavuoren laduilla, joten saimme aika rauhassa kävellä koiran kanssa leveää tietä pitkin ja ihailla lumen muokkaamaa maisemaa. Aku olisi halunnut huipulle ihailemaan merta, mutta polku loppui kesken, eikä puuterilumesta muodostunut hanki kestänyt emäntää, joten matka tyssäsi kesken, ja käännyimme takaisin. Toivottavasti vielä kerkeämme käymään Mustavuorella lumenaikaan. Vaikka kyllähän tässä alkaa jo kevättä ja vihreää väriä kaivata.

Aliasta ja Robista ei ollut kunnon lenkkeilijöiksi pakkasella ja syvässä hangessa, vaan mieluummin kipittäisivät leveää tietä pitkin, joten tehtiin pitkiä lenkkejä ilman kääkkiä Akun kanssa. Viime viikko oli torstaita lukuun ottamatta vapaa, ja parhaimmillaan pakkanen nousi aamupäivästä -23 asteeseen Helsingissä, öisin saattoi olla vieläkin kylmempää ja keski-Suomen tienoilla on mitattu lähes - 40 asteisia tulipalopakkasia. Hyh!

Trimmasin julmasti Akulta taas turkin pois, kun huomasin sillä kummallisen pienen patin jalassa ja tarkastin, ettei lisää löytyisi. Ukolla on perjantaina rokotukset, joten kerrottavaksi menee patin lisäksi pari päivää sitten tapahtunut kummallinen tärinäkohtaus, jossa koira vain makasi paikallaan väristen kuin kylmästä, vaikka oltiin sisällä. Selkeästi koirallekin epämiellyttävä olo haihtui illan aikana melko nopeasti, mutta syy jäi selvittämättä.

 Ollaan ulkoiltu Akun kanssa Westerkullanin pelloilla ja Vaaralan metsissä, ja päätin loppuviikosta antaa vanhuksen pitää lepopäiviä patikoinnista kun pakkanenkin yltyi vaatekerroksista huolimatta inhottavaksi. Mutta ai että sitä riemua, kun teimme eilen taas puolentoistatunnin lenkin ensin Kontulan koirapuistoon ja sitten Naulakallioon kääkkien kera. Aku jaksaa aina ihmetyttää kestävyydellään ja staminallaan.

Teimme Akun kanssa myös toissasunnuntaina superpitkän lenkin kävelemällä Myllypurolta Herttoniemeen Viikin ja Siilitien kautta. Pappakoira olisi jaksanut juosta tyttöjenkin perässä vielä Siilitien uudistuneessa koirapuistossa vaikka kuinka, että piti ihan väkisin viedä koira pois riennoista. Lunaa näimme myös lyhyehkön lenkin ajan, pikku bullitar ei kestä tikkukarvansa takia pakkasta yhtä hyvin kuin pohjavillaiset koirat.

Tämä viikko on alkanut chillailemalla, kämppiskin on kipeänä ehkä ensimmäistä kertaa vuoteen ihan kunnolla ja kehnoin tuloksin yrittänyt lähteä töihin aamutuimaan, aina sieltä palanneena ennen aikojaan. Itselläni on ongelmia Kelan kanssa näiden halutessa semmoisia ja semmoisia lippulappuja asumistukea varten, ja saan metsästellä niitä nyt oikein urakalla. Huomenna minä lähden työmaalle Kurkimäkeen, keikkoja itä-Helsingissä on ollut nyt pari viikkoa aika huonosti, mutta edetään päivä kerrallaan. Kesätöiden metsästys on niin ikään alkanut.

Lenkkeilyä ja pakkasia siis, eipä sen ihmeellisempää ole ehtinyt tapahtumaan. Katsotaan taas mitä sää tuo tullessaan seuraavalla kerralla.