Taikatalvi

Hi piips!

 Ei ole tullut taas hetkeen kirjoiteltua, tauti nimeltä laiskuus jatkuu edelleen, mutta sää sen sijaan on suosinut kuvaajaa! Atlannista lähestynyt matalapaine toi pakkaset ja auringonpaisteen meille heti kun lumi oli lakannut pyryttämästä metrien korkuisiksi kinoksiksi. Itse otin tietenkin jokaisen pienen auringonsäteen tilaisuutena ja riensin ulkoilemaan pappakoirani kanssa. Ekoina aurinkoisina päivinä, olisiko ollut viikko sitten viikonloppuna, kävimme Akun kanssa Vuosaaren huipulla. Maisemat olivat mielettömät, samoin ilma. Hiihtäjät viihtyivät Mustavuoren laduilla, joten saimme aika rauhassa kävellä koiran kanssa leveää tietä pitkin ja ihailla lumen muokkaamaa maisemaa. Aku olisi halunnut huipulle ihailemaan merta, mutta polku loppui kesken, eikä puuterilumesta muodostunut hanki kestänyt emäntää, joten matka tyssäsi kesken, ja käännyimme takaisin. Toivottavasti vielä kerkeämme käymään Mustavuorella lumenaikaan. Vaikka kyllähän tässä alkaa jo kevättä ja vihreää väriä kaivata.

Aliasta ja Robista ei ollut kunnon lenkkeilijöiksi pakkasella ja syvässä hangessa, vaan mieluummin kipittäisivät leveää tietä pitkin, joten tehtiin pitkiä lenkkejä ilman kääkkiä Akun kanssa. Viime viikko oli torstaita lukuun ottamatta vapaa, ja parhaimmillaan pakkanen nousi aamupäivästä -23 asteeseen Helsingissä, öisin saattoi olla vieläkin kylmempää ja keski-Suomen tienoilla on mitattu lähes - 40 asteisia tulipalopakkasia. Hyh!

Trimmasin julmasti Akulta taas turkin pois, kun huomasin sillä kummallisen pienen patin jalassa ja tarkastin, ettei lisää löytyisi. Ukolla on perjantaina rokotukset, joten kerrottavaksi menee patin lisäksi pari päivää sitten tapahtunut kummallinen tärinäkohtaus, jossa koira vain makasi paikallaan väristen kuin kylmästä, vaikka oltiin sisällä. Selkeästi koirallekin epämiellyttävä olo haihtui illan aikana melko nopeasti, mutta syy jäi selvittämättä.

 Ollaan ulkoiltu Akun kanssa Westerkullanin pelloilla ja Vaaralan metsissä, ja päätin loppuviikosta antaa vanhuksen pitää lepopäiviä patikoinnista kun pakkanenkin yltyi vaatekerroksista huolimatta inhottavaksi. Mutta ai että sitä riemua, kun teimme eilen taas puolentoistatunnin lenkin ensin Kontulan koirapuistoon ja sitten Naulakallioon kääkkien kera. Aku jaksaa aina ihmetyttää kestävyydellään ja staminallaan.

Teimme Akun kanssa myös toissasunnuntaina superpitkän lenkin kävelemällä Myllypurolta Herttoniemeen Viikin ja Siilitien kautta. Pappakoira olisi jaksanut juosta tyttöjenkin perässä vielä Siilitien uudistuneessa koirapuistossa vaikka kuinka, että piti ihan väkisin viedä koira pois riennoista. Lunaa näimme myös lyhyehkön lenkin ajan, pikku bullitar ei kestä tikkukarvansa takia pakkasta yhtä hyvin kuin pohjavillaiset koirat.

Tämä viikko on alkanut chillailemalla, kämppiskin on kipeänä ehkä ensimmäistä kertaa vuoteen ihan kunnolla ja kehnoin tuloksin yrittänyt lähteä töihin aamutuimaan, aina sieltä palanneena ennen aikojaan. Itselläni on ongelmia Kelan kanssa näiden halutessa semmoisia ja semmoisia lippulappuja asumistukea varten, ja saan metsästellä niitä nyt oikein urakalla. Huomenna minä lähden työmaalle Kurkimäkeen, keikkoja itä-Helsingissä on ollut nyt pari viikkoa aika huonosti, mutta edetään päivä kerrallaan. Kesätöiden metsästys on niin ikään alkanut.

Lenkkeilyä ja pakkasia siis, eipä sen ihmeellisempää ole ehtinyt tapahtumaan. Katsotaan taas mitä sää tuo tullessaan seuraavalla kerralla.