No, se siitä. Töitä ei ole puolikuntoisena pystynyt tekemään ja sitten kerpeleen hiihtolomakin tuli pääkaupunkiseudulle, ja päiväkodit tyhjenivät flunssakauden ja loman innoittamana lapsista, eikä keikkatyöläiselle ole töitä ilman lapsia. Kotona istumista, nukkumista ja lenkkeilyä tässä ollaan tervehtymisen aikana siis lähinnä suoritettu, vaikka 12.helmikuuta pääsimme iloisesti juhlistamaan Akun 12-vuotis synttäreitä! Jauhelihasta, kermaviilistä ja lihapullista sai oikein hienon kakun, jota pappakoira ei ollut valmis jakamaan Soran kanssa, ja hotki aarteen ennätysvauhdilla kitaansa. Onnea Aku!
Kissat ovat käyneet tutustumassa parin minuutin sessioissa talven pakkasiin ja lumeen, joka on nyt maaliskuun lähestyessä alkanut, kyllä vain, sulamaan! Plusasteita ja nollaa on riittänyt muutaman päivän, ja kevättalven oma, lämmin tuoksunsa on ilmassa. Aurinko lämmittää, linnut ovat heränneet kuoroihinsa, ja puuterilumi muuttunut pehmeäksi ja kosteaksi. Kevät tulee, ja vaikka sitä saa Suomessa odottaa yllättävän kauan, mieleni harmaa sävy on saamassa värejä. Minulla on keväisin taipumusta vaipua masennukseen, mutta nyt olen yrittänyt pitää arjesta kiinni. Kesätyöhakemuksia on lähetetty menemään ja vanhempien luona käyty kyläilemässä. Vielä kun saisi aikaiseksi nähdä ihmisiä ja lähteä kotisorvin äärestä maailmalla, hommahan menisi todella hyvin.
Päätän tämän kirjoituksen tähän. Aku on lähtenyt kyläilemään kämppiksen vanhemmille, olen yhä pyjamassa, kättä kivistää eilisen taistelun jälkeen, kun olin päättänyt leikata Robin kynnet (ja onnistuin vielä leikkaamaan yhden melkein kokonaan irti kiitos kiljuvan ja rimpuilevan koiran) vaikka siihen koko ilta olisi mennyt, Jenna kävi avomiehineen kyläilemässä Lunaa unohtamatta ja minä odotan elämältä ihmeitä kun kuuta nousevaa. Viikon päästä on iso Match Show Vantaalla, jonne suuntaamme. Voittamaan mennään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti