Merenjäällä ken uskaltaa

Nyt kun tuota lunta on tupruttanut parin viikon ajan muutama sentti kerrallaan jokusen kertaa tässä alkaneen talven aikana, niin oli aika jättää pyörä varastoon ja ottaa kelkat esille. Minä en ole ollut vielä niin rikas, että olisi ollut varaa marssia ostamaan kauan haluttu kickspark, joten lainatavaroilla mennään tässäkin. Onnekas Jenna sai kun saikin mustan kikkarinsa ja pakattiin se ja koirat autoon keskiviikkona ja lähdettiin ryhmätreeneihin Tuusulanjärvelle. Siellä oli hyvä jäätilanne ja pimeässä tähtienloisteessa alkufiilikset olivat hyvä. Oli huskya ja muuttia ja valkkaria, sekä tietty meidän pienet terrierit. Luna ja Papu kävivät kuumina ja kiljuivat itsensä matkaan ja Merlinkin lähti liikkeelle hyvällä vauhdilla. Ensimmäiset kilometri pari mentiin kuin tuli hännän alla, ohitettiin valjakko ja muut koirat tuosta vaan. Sitten tuli juomatauon paikka ja oleskeltiin hieman liian kauan aikaa paikallamme, ehdittiin vähän kylmettyä. Tauon jälkeen jaksettiin juosta ja polkea muuttien takana vielä hetkinen, kunnes alkoi pikkukoirista loppua patterit ja musherin pohkeiden kuntoon laitettiin toivo päästä maaliin asti. Annoin koirien jolkotella kehujen jälkeen ja potkiskeltiin Jennan kanssa ähkien loppuun asti seitsemän kilometrin lenkki. Vain pikkasen väsyneenä kotiin ja seuraavana aamuna töihin. Koirat ansaitsivat parin päivän tauon ja levon. Syötin mansseille lihaista rasvaa, jugurttia ja öljyä yllin kyllin, lihaa unohtamatta.

Merlinin lihadieetti ei tuottanut haluamaani tulosta. Tuolla on siis massan nostatus menossa. Jätkä veti 400g pelkkää lihaa päivässä ja hetken vaikutti, että oli pulskeana ja korvat lakkaisivat kutisemasta. Kulutus ja saatu rasvamäärä eivät vain tahtoneet kohdata eikä läski tarttunut koiraan. Korviaan tuo vaan rapsutteli ja meni todella kuivaksi tassuista ja ihosta. Rasvausta, rasvausta, lohiöljyä ja pellavaöljyä. Helokkiöljykapselit ovat ostoslistalla, sekä kunnollinen tassuvoide. Viisas tyttöystävä osti koirien korvahuuhteluainetta ja kokeiltiin sitä eilen. Tänään... ei lainkaan rapsuttelua. Sieltä taisi olla kunnon korvakakkaa sisällä. Irtokarvoja ainakin löytyi. Hoidetaan vielä rohtuneet korvanlehdet ja jospa se siitä kiusasta! Suunnitelmissa olisi aamuisin antaa 50/50 kuivaruokaa ja lihaista rasvaa, pieni luu ja D-vitamiini sekä sinkki, ja illalla taas parisataa grammaa lihaa ja kananmunaa. Täytyy ostaa silakkaa ja pilkkoa pari kiloa kalaa pakastin täyteen. Jos vain mahdollista, joka päivä 30-60 minuutin peltolenkille juoksemaan pallon perässä, viehejuttuja pari kertaa kuussa, vetojuttuja pari kertaa kuussa ja agilitya kerran viikossa. Ei talvisin täydy pitää liikunnasta taukoa.

Tänään oli hurjan hauskaa Vuosaaren Aurinkolahden tuntumassa. Lähdettiin hieman hatusta vetäen tekemään pieniä vetoharjoitteluja omassa porukassamme, bensarahat vähissä lähteä uudestaan Tuusulanjärvelle. Vuoroteltiin musherin ja kuvaajan paikkaa ja annettiin koirien juosta. Lunan ja Papun piti ensin vähän rähistä toisilleen, kun olivat eri mieltä suunnanvaihdosta ja manssitar yritti hyppiä vanhemman nartun silmille (tai kirjaimellisesti olkaan, napsi sieltä niin, että pälliltä meni hermot pariinkin kertaan), mutta kun tehtiin selväksi, että ollaan tekemässä yhteistä kivaa ja yhteistyötä, ja saatte luvan olla kunnolla, homma lähti käyntiin. Tytöt vetivät todella hienosti! Papu on oikein lupaava pieni vetokoira, täynnä tarmoa ja asennetta ja voimaa, ja nopeutta. Pikkaset ärrierit vetivät hirmuista vauhtia pitkin merenjäätä ja saivat ohikulkijat nauramaan ihmeissään, ottamaan kuviakin.

Merlin veti, kun häntä huvitti. Olisiko saanut syksyisestä pienestä kämmistä (joutui bullin matkaan, kun vetovyö napsahti poikki, ja juoksivat pari kilsaa kaksistaan ilman ihmisiä) ikäviä matkamuistoja, ja välillä jolkotti melkein kelkan takana murjottaen. Musher yritti pysyä iloisena ja kannustaa, ja kyllähän herkkä pieni runopoika vetikin välillä. Ainakin silloin kun mamma oli kaukana edellä huutelemassa. 

Pilkkiaukkoja ja kävelijöitä väistellen mentiin arvioiden 2-3 kilometriä yhteensä pitkin rantaa ja hyvä mieli jäi. Lunalta meni uusista valjaista hieman kainalon iho rikki ja manssit saivat vetää kahdestaan kelkan takaisin rantaan, lähtipä pikkumieskin vetämään Papun kanssa hyvin. Iloista kannustusta, hirveästi kehuja ja pusuja. Kotona odotti lämmin sohva ja iltapalaksi rasvaa, nappuloita, kanansiipiä ja fasaania. Burp. Hyvin maistui ja olisivat syöneet varmaan lisääkin. Huomenna olisi tiedossa aamulla (ehkä, puskaradio jos on toiminnassa) pienet viehetreenit mansseille ja mukava aamulenkki Tuomarinkylän peltomaisemissa, ja kahdelta alkaisi taas Tuija Hyvättisen agilitytunnit. Ennakointia ja linjojen ohjausta.

 

 

Maanantaina minulle tiedossa aamupäivystäjän vuoro. Se on 5:30 lähtö töihin avaamaan ovet ja ottamaan aamun ensimmäiset lapset vastaan. Hirvittää. Inhoan olla ensimmäinen. Mieluummin viimeinen. Mutta ehkä se siitä. Loppuviikko olikin ihan mukava, seiskan vuoroa ja välivuoro. Ensimmäinen palkkakin tulee loppuviikolla! Jee! Siitä ei paljoa jää käteen, joten on ahkeroitava helmikuussa, eikä saa olla kipeänä. Sitten helmikuussa irtoaisikin semmoinen mukava 1800 eukon palkka tilille. Sillä voisi ostaa jotain. Parit näyttelyilmoitutukset. Agilitystartit. Viedä Mira syömään. Maksaa velkoja. Ehkäpä ostaa kickspark. Kuka tietää?

Shoppailua

Tänään oli siis toinen sairaspäivä ja rumasti en viettänyt päivää sängynpohjalla vaan ylös hoipertelun, americano-kahvin ja kinkkumunakkaan jälkeen lähdimme Miran kanssa kohti Porvoota. Auringonpaiste piristi korvasärystä huolimatta ja ensimmäinen pysäkki vähintäänkin sai hymyn huulille - Brunebergin tehtaanmyymälä. Mikä toffeen, suklaan ja lakritsin ihana tuoksu! Mira etenkin meni ihan hassuksi ja haali tryffeleitä, suukkoja ja ja minulle riisisuklaata kilon verran. Vain puolisen satkua hurahti karkkeihin!

Takaisin autoon ja hurahdus tien toiselle puolelle Dog&Cat eläintarvikeliikkeeseen etsimään Papulle vetovaljaita ja ekalla yrittämällä taisi löytyä oiken kokoiset. Jep, mukaan lähtevät. Kuten myös puolitoista kiloa lihaista rasvaa, fasaania, kaniinia, poroa ja vinkupalloja, sekä Orijen pentunappulaa. Huominen kelkanveto vaatii varmasti veronsa ja koirien rasvavarastot on täytettävä hyvin jo etukäteen! Tänään siis peuranjauhelihaa, lihaista rasvaa ja öljyä. Huomenna aamupalaksi rasvaa ja mukaan ihraista, lämmintä janojuomaa koirille. Lauralle ehkä vain vettä...

Peten koiratarvikkeeseen ei tarvinnut enää lähteä kun valjaat hoituivat, joten päätettiin kävellä hieman vanhassa kaupungissa. Pakkanen teki varpaat tunnottomiksi minun hienoissa "talvitennareissa", mutta kyllähän sitä käveli ihan mielellään. Sitä kun ei tiedä milloin aurinko menee taas piiloon viikkokausiksi ja harmaanvalkoiset pilvilautat valloittavat taivaan. Minä olen pitkälti valolla toimiva ihminen, joten sen mukaan mennään. Hieman erilainen lenkki koirillekin, puutaloja, aitoja ja mukulakiviä. Porvoonjoki oli jäässä ja päästimme koirat juoksemaan jäälle. Kovat pakkaset parin viikon aikana ovat pitäneet huolta, että matalat vesistöt ovat paksun jään peitossa. Pari rallikierrosta ja kurnutusta vasten jäistä lunta ja taas matka jatkui remmistä. Auto oli tunnin parkissa, joten pitkää lenkkiä ei ehtinyt tehdä. Ehkä kesällä kunnon retki Porvoossa. Kahviloista ja suklaatehtaasta tuli herkullisia tuoksuja, mutta jatkoimme urheasti matkaamme eteenpäin. Ruokakaupan kautta pizzatarvikkeita ja kohti kotia. R-kioskin mukava neiti toi käteen ilmaisen kahvilipukkeen, täytyy muistaa käyttää joku aikainen työaamu. Huomenna kello soi 6:30, mutta johan tässä lapsia ja rahantahkoamista kaipaakin.



Pizza oli hyvää. Samoin riisisuklaa. Manssit lipoivat nälkäisinä huuliaan, kun leikkelin lihaista rasvaa
pienempiin osiin. Sohvalla köllöttelyä ja Mira ahkeroinut ompelukoneen ääressä tekemässä Papulle tossuja. Tarttuipa vielä puikkoihin ja päätti neuloa villasukat. Minulle kaipa. Ehkä varpaatkin olisi jäätymättä.

Huomenna siis Tuusulanjärvelle. Mukaan lämpimät vaatteet, otsalamppu, vesipullo, koirien juottoliemi, koirien takit, tossut, villapaidat, vetovaljaat, pannat. Jenilta saan lainaan liinat, Elinalta kelkan. Mukaan tulee siperianhuskeja, alaskanmalamuutteja, saksanpaimenkoira, bullterrieri, shetlanninlammaskoira. Loistava kokoonpano siis! Alle 10 kilometrin lenkki olisi tarkoitus tehdä, että noviisit jaksavat mukana.

Torstaina lepopäivä. Ahkerointia töissä ja viikkopalaveri, ja perjantaina voisi tehdä kunnon iltalenkin. Viikonloppuna olisi tiedossa mahdollisesti tutun koirien kuvausta.

Vielä yksi riisisuklaapatukka ja tietokone kiinni.

 

 

Ketunpoika ja korvatulehdus

Kiva pakkassää jatkuu jatkumistaan. Tykkään raikkaudesta, kirpeydestä, selkeydestä ja kuivuudesta ja valosta, jota lumi tuo mukanaan, mutta kylmä ei tee kyllä hyvää kipeällä korvalle, jonka käytävässä jyllää tulehdus toista viikkoa. Kieriskelin aikana aamulla sängyssä pohtien mennäkö vai eikö mennä töihin vaan luovutin ja soitin terkkariin ajan ja hain lisää antibioottia. Pitäisi tippojakin ostaa, mutta tilillä kolmisen euroa, joten ei nyt oikein heru. Katsotaan sitten kun on ihan piripintaan täynnä vaikkua.

Oltiin eilen Tuija Hyvättisen Kehon,- ja liikkeenhallintakurssin ekalla tunnilla. Mielenkiintoista, joskin tuttua, mutta erittäin hyvää asiaa, teoriaa ja käytäntöä. Itselleni sanktiota heiluvista käsistä ja huonosta kontaktista koiraan, mutta plussaa nopeasta oppimisesta ja iloisesta mielestä. Ei me montaa estettä ehditty tekemään viidessä minuutissa (itse kurssi 2 h per kerta), mutta kuivaharjoitella pitäisi enemmän jalkatoimintaa ja kädet selän takana.

Pitäisi muutenkin tehdä enemmän mielikuvitusharjoituksia, jumppaa, kuivaharjoittelua ja videoiden analysoimista kuin nykyään. Kentällä taas luottaa koiraan enemmän ja pitää parempi kontakti. Olen todella epävarma kulkija radalla ja mietin tuhatta ja sataa asiaa samaan aikaan, josta pitäisi päästä eroon. Huh! Ehkä tämä tästä...

Ihana Mira sai Merlinin kettupipon valmiiksi. Vaatii ehkä hieman hienosäätöä vielä, mutta manssi on todella symppis uusine pystykorvineen. Pitäisikö hankkia vielä oranssit tossut? Toisaalta huskykuvioitu haalari ja pipo olisi must sekä Mepalle että Papulle, että mulla olisi täydellinen valjakkopari! Tilasin kaverilta jo kahden koiran joustoliinan ja seisingin, ja ehkäpä helmi,- tai maaliskuun palkasta jäisi rahaa kicksparkiinkin. Ja kunhan tyttöystävälle tulisi kesällä uusi manssipentu ja minulle joskus vuonna nakki samanmoinen, niin mulla olisi upea black & tan neliveto! Haaveillahan aina saa, eikö vaan...

Tänään ollut löysäily päivä. Mira lähti töihin ja minä kävelin terkkariin ja takaisin, ja hain koirat kylään. Kummatkin nukkuivat kainalossa ja Aku jalkojen päällä kun katsottiin töllöstä hömppäohjelmia ja käytiin viimeisten auringonsäteiden aikaan hieman valokuvaamassa. Papu ja Aku saivat tuttuun tapaansa hepulit ja Merlin seurasi vierestä ja haki kepin itselleen. Pyykkiä ja amstaffi.com-foorumin selaamista ja lämmintä kanttarellisoppaa.

Huomenna vielä saikkupäivä ja löysäilyä ja keskiviikkona odottaisi Tuusulanjärvi, kelkka ja vetotreenit. Sieltä ei välttämättä tule kuvamateriaalia pimeyden takia, mutta ehkäpä vaikka videota. Katsotaan.

Ratiritirallarrrrengas

No huh!

Huh! Huhhuh!

Kun herään ennen herätyskelloa kahdeksan yli kuusi aamulla, olen hetken varma, että soitan jonnekin ja jollekulle ja ilmoitan, etten tulekaan kisaamaan. Mikähän tässä nyt mättää, en ole ennen jännittänyt näin kamalasti? Merlin luo minulle kisapaineita. Haluan onnistua ja menestyä ja olla parempi. Onneksi en tuosta tärisevästä kilpailunhimosta huolimatta ole (ainakaan vielä) unohtanut, että ollaan tekemässä täällä yhdessä koiran kanssa ja aina hihkun ja onnittelen koiraa hyvästä työstä. Aina. Ja hyvästä työstä. Jos perseilee tahallaan, niin sitten ei hihkuta. Sitten mennään hiljaa pois.

No, päästiin kumminkin paikan päälle Ojankoon, kirpeä pakkasaamu oli vielä indigonsininen, kun syvän henkäyksen jälkeen menin ostamaan Merlinille kisakirjan ja kuittaamaan osallistumiseni. Alunperin tarkoitus oli mennä vain hyppyradalle, koska kontaktiesteiden juoksarit ovat vielä kesken (ja miten helposti ne hajoavatkaan!), mutta koska jonkin kämmin kautta nimeni oli myös A-radan listassa, niin menkööt. Rahaa käteen, nimiä kisakirjaan ja rauhoittumaan hetkeksi. Katselin minejä ja kauhuissani yritin miettiä sopivaa ohjaustyyliä itselleni. Olen jonkinlaisessa mielikuvituslukossa. Mielikuvitusmaailma ei toimi niin kuin pitäisi. Niinpä tunnin kuluessa ja rataantutustumisen jälkeen alkoi kämmenet hiota ja päässä jyskyttää. Kovasti yritin olla näyttämättä hermostumistani koiralle ja aikas hyvin se keskittyikin. Puomille asti meni hyvin, kun Mepa oletti puomin olevan liian korkea keinu ja hyppäsi sieltä alas. Toka yritys mentiin varovasti, mutta loppuun asti. Seuraava töyssy tuli kepeillä, jotka tehtiin alusta uudestaan, putki kierrettiin oudosti uudestaan (mutta kiltti tuomari ei tehnyt siitä kieltoa) ja loppukiri meni aikas hyvin.

Selvittiin! 10 vp ja hieman yliajalla, ja sijalle 8. Olen tyytyväinen, muistin radan. Merlin tarvitsee siis puomin ja keinun erotteluharjoituksia sekä keppejä, keppejä ja lisää keppejä. Ja vähän lisää keppejä.

Jenna tuli Lunan kanssa meitä kannustamaan ja lähdimme pienelle kävelylenkille lähimaastoon heittelemään palloa ja frisbeetä koirille. Ilma oli, kuten eilenkin, upea ja aurinkoinen ja pirun kylmä, joten lenkki jäi lyhyeksi. Merlin pysyi hyvin hollilla vapaana muista ulkoilijoista ja koirista huolimatta.

Ehdittiin tulla katsomaan (ja minä kuvaamaan) minien C-rataa. Hyppyrata oli ihan hauska! Jännitti vähemmän kuin aamulla, mutta jännitti kumminkin ja häselsimme itsellemme 5vp ja hyllyn, kun jätin yhden hypyn välistä. Ja vielä aivan radan lopussa!

Loppujen lopuksi olen helpottunut. Me selvisimme! Jotenkin! Olisi voinut mennä huonomminkin. Merlin ja etenkin minä tarvitsemme paljon, paljon treeniä, mutta luulen ja ainakin toivon, että kunhan kesäkisat alkaa, meillä on hyvät kepit ja hyvät juoksarit. Helmikuussa olisi mahdollista ottaa seuraavat kisat, toivottavasti siihen mennessä saisin opetettua itseäni olemaan hermoilematta niin kamalasti.

Aloitetaan alusta

Tänään päästiin kerrankin viikolla aurinkoiseen talvisäähän kävelemään. Jännitys lähestyvistä virallisista agilitykisoista sai aikaan pienen flunssanpoikasen ja mahakivun, mutta raikas pakkasilma kuorimassa ihoa irti kasvoilta sai ajatukset muualle. Herättelin kaverinkin hereille ja sovittiin tapaamispaikka Mustavuoren parkkipaikalle. Me Merlinin (minun vajaa 2-vuotias manchesterinterrierini, näin btw) kanssa kävelimme rauhallista tahtia metroaseman ohitse ja Laakavuoren metsänpoikki ja heittelimme vähän palloakin pellonreunalla. Manssilla oli reilusti vaatetta päällä ja tossutkin jalassa, niin pakkasherran paukuttelut eivät haitanneet lumessa ryntäilyä ja kivenlohkareille kiipeilyä.

 Kunhan kaveri ja Luna-bulli oltiin noukittu matkaan, palattiin viimalta pakoon takaisin metsän suojiin. Ihanaa edestakaisin poukkoilua pitkin kapeita, jäisiä polkuja ja umpikujaan päätymisiä kallioille ja vallihautojen reunoille. Ohitettiin pari muuta koirakkoa ja lenkkeilijää, mutta muuten oli hyvin rauhallista. Metsä oli hiljainen, vain jäljet maassa kertoivat, että rusakot ja oravat ovat edelleen ruuanhaussa. Yksi vihainen talitiainen tuli puolustamaan pähkinäautomaattiaan metsänkeskellä.

Talvi onkin yllättävän kiva vuodenaika, kun sitä joutuu odottamaan ensin pari pimeää, kuraista ja märkää kuukautta. Lumi tuo valoa, kuivuutta ja tunnelmaa. Vielä viisi, kymmenen senttiä lisää samaa valkoista pakkashöttöä ja päästään vielä kelkkailemaankin. Tyttöystävän vajaa puolitoistavuotias manssinarttu on kovanluokan vetopiski, tulee aivan hulluksi kun näkee toisen koiran juoksevan edellään. Merlin ei ole aivan innokas pitkillä matkoilla, mutta ehkä sen saa vielä innostumaan enempi kun pääsee kelkan eteen.

Miinusasteita saisi tosin ehkä olla vähän vähemmän... toisaalta odotan innolla etenkin Tuusulanjärvelle jäälle pääsemistä, sain selville, että luonnonjäillä koirat saavat kulkea vapaasti. Onkohan Tuusulanjärvi luonnonjärvi vai jokin tekaistu lätäkkö...

Mutta lisää tällaisiä ihania aurinkoisia talvipäiviä! Toki olen töissä joka arkipäivä, mutta viikonloput ovat kamerantäytteistä aikaa! Huomenna meitä odottaa Merlinin kanssa tosiaan ensimmäinen virallinen starttaus agilityssa, kotikisoissa Vuokkoset Areenalla. En tiedä odotanko innoissani vai kauhuissani... kunhan selviämme elossa maaliin asti enkä unohtaisi rataa, niin pystyn huokaisemaan helpotuksesta. Minulla on paha tapa unohtaa asioita, myös kisaratoja, hermostuessani... ei kovin mieltäylentävä tapa.

Mutta ehkä me selvitään. Ehkä. Huomennahan se viimeistään nähdään.