Aloitetaan alusta

Tänään päästiin kerrankin viikolla aurinkoiseen talvisäähän kävelemään. Jännitys lähestyvistä virallisista agilitykisoista sai aikaan pienen flunssanpoikasen ja mahakivun, mutta raikas pakkasilma kuorimassa ihoa irti kasvoilta sai ajatukset muualle. Herättelin kaverinkin hereille ja sovittiin tapaamispaikka Mustavuoren parkkipaikalle. Me Merlinin (minun vajaa 2-vuotias manchesterinterrierini, näin btw) kanssa kävelimme rauhallista tahtia metroaseman ohitse ja Laakavuoren metsänpoikki ja heittelimme vähän palloakin pellonreunalla. Manssilla oli reilusti vaatetta päällä ja tossutkin jalassa, niin pakkasherran paukuttelut eivät haitanneet lumessa ryntäilyä ja kivenlohkareille kiipeilyä.

 Kunhan kaveri ja Luna-bulli oltiin noukittu matkaan, palattiin viimalta pakoon takaisin metsän suojiin. Ihanaa edestakaisin poukkoilua pitkin kapeita, jäisiä polkuja ja umpikujaan päätymisiä kallioille ja vallihautojen reunoille. Ohitettiin pari muuta koirakkoa ja lenkkeilijää, mutta muuten oli hyvin rauhallista. Metsä oli hiljainen, vain jäljet maassa kertoivat, että rusakot ja oravat ovat edelleen ruuanhaussa. Yksi vihainen talitiainen tuli puolustamaan pähkinäautomaattiaan metsänkeskellä.

Talvi onkin yllättävän kiva vuodenaika, kun sitä joutuu odottamaan ensin pari pimeää, kuraista ja märkää kuukautta. Lumi tuo valoa, kuivuutta ja tunnelmaa. Vielä viisi, kymmenen senttiä lisää samaa valkoista pakkashöttöä ja päästään vielä kelkkailemaankin. Tyttöystävän vajaa puolitoistavuotias manssinarttu on kovanluokan vetopiski, tulee aivan hulluksi kun näkee toisen koiran juoksevan edellään. Merlin ei ole aivan innokas pitkillä matkoilla, mutta ehkä sen saa vielä innostumaan enempi kun pääsee kelkan eteen.

Miinusasteita saisi tosin ehkä olla vähän vähemmän... toisaalta odotan innolla etenkin Tuusulanjärvelle jäälle pääsemistä, sain selville, että luonnonjäillä koirat saavat kulkea vapaasti. Onkohan Tuusulanjärvi luonnonjärvi vai jokin tekaistu lätäkkö...

Mutta lisää tällaisiä ihania aurinkoisia talvipäiviä! Toki olen töissä joka arkipäivä, mutta viikonloput ovat kamerantäytteistä aikaa! Huomenna meitä odottaa Merlinin kanssa tosiaan ensimmäinen virallinen starttaus agilityssa, kotikisoissa Vuokkoset Areenalla. En tiedä odotanko innoissani vai kauhuissani... kunhan selviämme elossa maaliin asti enkä unohtaisi rataa, niin pystyn huokaisemaan helpotuksesta. Minulla on paha tapa unohtaa asioita, myös kisaratoja, hermostuessani... ei kovin mieltäylentävä tapa.

Mutta ehkä me selvitään. Ehkä. Huomennahan se viimeistään nähdään.