lauantai 25. tammikuuta 2014

Merenjäällä ken uskaltaa


Nyt kun tuota lunta on tupruttanut parin viikon ajan muutama sentti kerrallaan jokusen kertaa tässä alkaneen talven aikana, niin oli aika jättää pyörä varastoon ja ottaa kelkat esille. Minä en ole ollut vielä niin rikas, että olisi ollut varaa marssia ostamaan kauan haluttu kickspark, joten lainatavaroilla mennään tässäkin. Onnekas Jenna sai kun saikin mustan kikkarinsa ja pakattiin se ja koirat autoon keskiviikkona ja lähdettiin ryhmätreeneihin Tuusulanjärvelle. Siellä oli hyvä jäätilanne ja pimeässä tähtienloisteessa alkufiilikset olivat hyvä. Oli huskya ja muuttia ja valkkaria, sekä tietty meidän pienet terrierit. Luna ja Papu kävivät kuumina ja kiljuivat itsensä matkaan ja Merlinkin lähti liikkeelle hyvällä vauhdilla. Ensimmäiset kilometri pari mentiin kuin tuli hännän alla, ohitettiin valjakko ja muut koirat tuosta vaan. Sitten tuli juomatauon paikka ja oleskeltiin hieman liian kauan aikaa paikallamme, ehdittiin vähän kylmettyä. Tauon jälkeen jaksettiin juosta ja polkea muuttien takana vielä hetkinen, kunnes alkoi pikkukoirista loppua patterit ja musherin pohkeiden kuntoon laitettiin toivo päästä maaliin asti. Annoin koirien jolkotella kehujen jälkeen ja potkiskeltiin Jennan kanssa ähkien loppuun asti seitsemän kilometrin lenkki. Vain pikkasen väsyneenä kotiin ja seuraavana aamuna töihin. Koirat ansaitsivat parin päivän tauon ja levon. Syötin mansseille lihaista rasvaa, jugurttia ja öljyä yllin kyllin, lihaa unohtamatta.

Merlinin lihadieetti ei tuottanut haluamaani tulosta. Tuolla on siis massan nostatus menossa. Jätkä veti 400g pelkkää lihaa päivässä ja hetken vaikutti, että oli pulskeana ja korvat lakkaisivat kutisemasta. Kulutus ja saatu rasvamäärä eivät vain tahtoneet kohdata eikä läski tarttunut koiraan. Korviaan tuo vaan rapsutteli ja meni todella kuivaksi tassuista ja ihosta. Rasvausta, rasvausta, lohiöljyä ja pellavaöljyä. Helokkiöljykapselit ovat ostoslistalla, sekä kunnollinen tassuvoide. Viisas tyttöystävä osti koirien korvahuuhteluainetta ja kokeiltiin sitä eilen. Tänään... ei lainkaan rapsuttelua. Sieltä taisi olla kunnon korvakakkaa sisällä. Irtokarvoja ainakin löytyi. Hoidetaan vielä rohtuneet korvanlehdet ja jospa se siitä kiusasta! Suunnitelmissa olisi aamuisin antaa 50/50 kuivaruokaa ja lihaista rasvaa, pieni luu ja D-vitamiini sekä sinkki, ja illalla taas parisataa grammaa lihaa ja kananmunaa. Täytyy ostaa silakkaa ja pilkkoa pari kiloa kalaa pakastin täyteen. Jos vain mahdollista, joka päivä 30-60 minuutin peltolenkille juoksemaan pallon perässä, viehejuttuja pari kertaa kuussa, vetojuttuja pari kertaa kuussa ja agilitya kerran viikossa. Ei talvisin täydy pitää liikunnasta taukoa.

Tänään oli hurjan hauskaa Vuosaaren Aurinkolahden tuntumassa. Lähdettiin hieman hatusta vetäen tekemään pieniä vetoharjoitteluja omassa porukassamme, bensarahat vähissä lähteä uudestaan Tuusulanjärvelle. Vuoroteltiin musherin ja kuvaajan paikkaa ja annettiin koirien juosta. Lunan ja Papun piti ensin vähän rähistä toisilleen, kun olivat eri mieltä suunnanvaihdosta ja manssitar yritti hyppiä vanhemman nartun silmille (tai kirjaimellisesti olkaan, napsi sieltä niin, että pälliltä meni hermot pariinkin kertaan), mutta kun tehtiin selväksi, että ollaan tekemässä yhteistä kivaa ja yhteistyötä, ja saatte luvan olla kunnolla, homma lähti käyntiin. Tytöt vetivät todella hienosti! Papu on oikein lupaava pieni vetokoira, täynnä tarmoa ja asennetta ja voimaa, ja nopeutta. Pikkaset ärrierit vetivät hirmuista vauhtia pitkin merenjäätä ja saivat ohikulkijat nauramaan ihmeissään, ottamaan kuviakin.

Merlin veti, kun häntä huvitti. Olisiko saanut syksyisestä pienestä kämmistä (joutui bullin matkaan, kun vetovyö napsahti poikki, ja juoksivat pari kilsaa kaksistaan ilman ihmisiä) ikäviä matkamuistoja, ja välillä jolkotti melkein kelkan takana murjottaen. Musher yritti pysyä iloisena ja kannustaa, ja kyllähän herkkä pieni runopoika vetikin välillä. Ainakin silloin kun mamma oli kaukana edellä huutelemassa. 
Pilkkiaukkoja ja kävelijöitä väistellen mentiin arvioiden 2-3 kilometriä yhteensä pitkin rantaa ja hyvä mieli jäi. Lunalta meni uusista valjaista hieman kainalon iho rikki ja manssit saivat vetää kahdestaan kelkan takaisin rantaan, lähtipä pikkumieskin vetämään Papun kanssa hyvin. Iloista kannustusta, hirveästi kehuja ja pusuja. Kotona odotti lämmin sohva ja iltapalaksi rasvaa, nappuloita, kanansiipiä ja fasaania. Burp. Hyvin maistui ja olisivat syöneet varmaan lisääkin. Huomenna olisi tiedossa aamulla (ehkä, puskaradio jos on toiminnassa) pienet viehetreenit mansseille ja mukava aamulenkki Tuomarinkylän peltomaisemissa, ja kahdelta alkaisi taas Tuija Hyvättisen agilitytunnit. Ennakointia ja linjojen ohjausta.
 
 
Maanantaina minulle tiedossa aamupäivystäjän vuoro. Se on 5:30 lähtö töihin avaamaan ovet ja ottamaan aamun ensimmäiset lapset vastaan. Hirvittää. Inhoan olla ensimmäinen. Mieluummin viimeinen. Mutta ehkä se siitä. Loppuviikko olikin ihan mukava, seiskan vuoroa ja välivuoro. Ensimmäinen palkkakin tulee loppuviikolla! Jee! Siitä ei paljoa jää käteen, joten on ahkeroitava helmikuussa, eikä saa olla kipeänä. Sitten helmikuussa irtoaisikin semmoinen mukava 1800 eukon palkka tilille. Sillä voisi ostaa jotain. Parit näyttelyilmoitutukset. Agilitystartit. Viedä Mira syömään. Maksaa velkoja. Ehkäpä ostaa kickspark. Kuka tietää?







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti