Ratiritirallarrrrengas

No huh!

Huh! Huhhuh!

Kun herään ennen herätyskelloa kahdeksan yli kuusi aamulla, olen hetken varma, että soitan jonnekin ja jollekulle ja ilmoitan, etten tulekaan kisaamaan. Mikähän tässä nyt mättää, en ole ennen jännittänyt näin kamalasti? Merlin luo minulle kisapaineita. Haluan onnistua ja menestyä ja olla parempi. Onneksi en tuosta tärisevästä kilpailunhimosta huolimatta ole (ainakaan vielä) unohtanut, että ollaan tekemässä täällä yhdessä koiran kanssa ja aina hihkun ja onnittelen koiraa hyvästä työstä. Aina. Ja hyvästä työstä. Jos perseilee tahallaan, niin sitten ei hihkuta. Sitten mennään hiljaa pois.

No, päästiin kumminkin paikan päälle Ojankoon, kirpeä pakkasaamu oli vielä indigonsininen, kun syvän henkäyksen jälkeen menin ostamaan Merlinille kisakirjan ja kuittaamaan osallistumiseni. Alunperin tarkoitus oli mennä vain hyppyradalle, koska kontaktiesteiden juoksarit ovat vielä kesken (ja miten helposti ne hajoavatkaan!), mutta koska jonkin kämmin kautta nimeni oli myös A-radan listassa, niin menkööt. Rahaa käteen, nimiä kisakirjaan ja rauhoittumaan hetkeksi. Katselin minejä ja kauhuissani yritin miettiä sopivaa ohjaustyyliä itselleni. Olen jonkinlaisessa mielikuvituslukossa. Mielikuvitusmaailma ei toimi niin kuin pitäisi. Niinpä tunnin kuluessa ja rataantutustumisen jälkeen alkoi kämmenet hiota ja päässä jyskyttää. Kovasti yritin olla näyttämättä hermostumistani koiralle ja aikas hyvin se keskittyikin. Puomille asti meni hyvin, kun Mepa oletti puomin olevan liian korkea keinu ja hyppäsi sieltä alas. Toka yritys mentiin varovasti, mutta loppuun asti. Seuraava töyssy tuli kepeillä, jotka tehtiin alusta uudestaan, putki kierrettiin oudosti uudestaan (mutta kiltti tuomari ei tehnyt siitä kieltoa) ja loppukiri meni aikas hyvin.

Selvittiin! 10 vp ja hieman yliajalla, ja sijalle 8. Olen tyytyväinen, muistin radan. Merlin tarvitsee siis puomin ja keinun erotteluharjoituksia sekä keppejä, keppejä ja lisää keppejä. Ja vähän lisää keppejä.

Jenna tuli Lunan kanssa meitä kannustamaan ja lähdimme pienelle kävelylenkille lähimaastoon heittelemään palloa ja frisbeetä koirille. Ilma oli, kuten eilenkin, upea ja aurinkoinen ja pirun kylmä, joten lenkki jäi lyhyeksi. Merlin pysyi hyvin hollilla vapaana muista ulkoilijoista ja koirista huolimatta.

Ehdittiin tulla katsomaan (ja minä kuvaamaan) minien C-rataa. Hyppyrata oli ihan hauska! Jännitti vähemmän kuin aamulla, mutta jännitti kumminkin ja häselsimme itsellemme 5vp ja hyllyn, kun jätin yhden hypyn välistä. Ja vielä aivan radan lopussa!

Loppujen lopuksi olen helpottunut. Me selvisimme! Jotenkin! Olisi voinut mennä huonomminkin. Merlin ja etenkin minä tarvitsemme paljon, paljon treeniä, mutta luulen ja ainakin toivon, että kunhan kesäkisat alkaa, meillä on hyvät kepit ja hyvät juoksarit. Helmikuussa olisi mahdollista ottaa seuraavat kisat, toivottavasti siihen mennessä saisin opetettua itseäni olemaan hermoilematta niin kamalasti.