Kivikkoista kehäilyä

Kevät sitten viimein tuli! Tuli oikeastaan melko hyvän aikaa sitten, viikko peräti sitten puhkesivat koivut hiirenlehdille ja kasvukausi on meneillään jokaista kasvia ja puuta myöten. Maa on täyttynyt kukista, vihreästä, tuoreesta ruohosta, kirjosiepot sipittelevät koivuissa, töyhtöhyypät kiekuvat pelloilla ja sepelkyyhkyt kujertavat pihassa. Perhosia, mehiläisiä ja hyttysiä tulee heti vastaan kun ulos astuu, muurahaiset ja punkit heränneet niin ikään talviunilta! Niin piskit kuin ihmiset ovat innoissaan muutoksesta.

Olemme kaverin kanssa omineet Kivikon metsät meille, niistä löytyy oikein mukavaa lenkkimaastoa kallioilla, kukkuloilla, kuusimetsässä ja vesakoissa. Piankos vaan sieltäkin on jokainen metsänkolkka tutkittu. Ja tutkimisesta puheen ollen... tästä on jo viikko, puolitoista, mutta löysimme yhden lenkin aikana pienen kuljetusboksin.... jonka sisällä oli kolme lemmikkirottaa! Hämmästys oli suuri, ja muuttui vihaksi, kuka olikaan sitten hylännyt siimahännät korpeen jäätymään ja nääntymään. Veimme kolmikon kotiini odottamaan illalla suurempaa tutkimista siksi aikaa, kun lähdimme Vuosaareen tokokurssille. Ajattelin, että tekee itselleni hyvää tutustua lajiin Akun kanssa, ennen kuin sitten hamassa tulevaisuudessa menee täysin noviisina pennun kanssa... tokosta pentuihin, nyt listassani on ensimmäisenä manchesterinterrieri. Samassa roturyhmässä pysynyt toistaiseksi, mutta apua! 

Rotat saivat väliaikais nimet, potria poikia olivat ja piristyivät kinkkusuikaleista ja salaattipaloista. Vein raukat seuraavana päivänä Viikin löytöeläintaloon, tiedä miten niille sittemmin kävi... voisi soittaa ensiviikolla ja kysyä.

Sir John, Rodney, William

Kivikon lisäksi olemme aloittaneet taas aktiivisen mätsärissä vierailun, vaihtelevin menestyksin. Uudeksi mätsärikoiraksi Jenna on ottanut äidinsä keskimmäisen koiransa Heron, joka on oikein hauska ja komea, punainen mäyräkoira. Robin näyttelyt lähestyvät ja ollaan treenattu hulluna pöydällä oloa ja yritetty tehdä kaikkea kääkälle mieluista kivaa, ja luulen, että se toimii. Pikkuhiljaa ollaan noustu tärisevästä pikkukoirasta hieman epävarmaksi, mutta terhakkaaksi ja iloiseksi esiintyjäksi ja tämän handleriksi. Iloisena huomatuksena myös, että Alialla on ihanasti paino laskenut ja tullut hieman lihasta takakroppaan! Kyllä se pikkumuorikin vielä pääsee...!

Hieman kyllä pelottaa

Että noita rahahommia. Inhoan niitä, saisi koko raha-käsitys häipyä maailmasta, ja oravannahat ja ammutut sorsat tulla tilalle maksuvälineeksi. Mutta eipä siitä sen enempää, itken sitten lisää taas ensikerralla ja etenkin sitten kun asun Mellunmäen sillan alla, kun ei ole rahaa maksaa sähkölaskuja.

Ilma on ollut aika harmaata ja epävakaista viime aikoina, toukokuu lähestyy uhkaavalla vauhdilla ja vappu sen mukana, mutta yli kymmentä plusastetta on harvana päivänä ollut, jos laisinkaan. Kyllähän tuolla tarkenee ja suorassa auringonpaisteessa tulee melkein kuuma, mutta samanlaisia keväthelteitä ei ole ollut kuten viime vuonna. Ei, välillä sataa räntää ja vettä, ja välillä maa meinaa muuttua valkoiseksi, mutta onneksi kostea maaperä imee kosteuden kuin pesusieni. Hyvä hyttyskesä tulossa. Uhkea suorastaan.

Lenkeille ja puistoilulle on kumminkin aina aikaa, etenkin kun töitä ei ole! Mikäs tässä, hieman mökkihöperöksi tulossa ja polvet kettuilee kun eivät saa tavanomaista kolmen tunnin lenkitysannostaan per päivä, mutta jään eloon. Huomenna - tai oikeastaan tänään - onkin töitä tutussa päiväkodissa, saa sitä hieman taskurahaakin viimein!

Koirafoorumilla sain napattua muutaman uuden nettitutun itselleni, ja lähdimme viime sunnuntaina käymään Rajasaaressa. Aurinko paistoi ja merituuli kävi hurjana, ja koirilla oli hieman liiankin kivaa. Ensin katosi Aku ties minne tyttöjen perään ja kun sain pappakoiran ruotuun, niin eikö kääkkäherra Robi ottanut mallia ja tehnyt samoja temppuja koko kolmetuntisen puistoiluajan. Hieman hirvitti, kun isompien koirien omistajat surutta pistivät pedigree-koiransa juoksemaan sohjoisen jäänpäällä ja ne pulahtelivat avannossa. Onneksi omat karvakorvat pysyttelivät tukevalla maalla eikä tarvinnut sydän sykkyrällä huolehtia heidän heikoista uimataidoistaan sysikylmässä vedessä.

Slk Kira

Alia ei käy laivakoirasta

Robi sai uuden morsmaikun

Alian pelätessä, että tuuli nappaisi sen mukaansa ja poikien etsiessä itselleen tulevaa morsianta, itse nautin keväästä ja merestä. Tänä vuonna lupaan pulahtaa meressä useammin kuin kerran, aina se vain on jäänyt. Auringonpalvontaakin voisi harrastaa hieman enemmän, ehkä muuttuisin lakananvalkoisesta miellyttävän vaaleaihoiseksi.

Helsinki on jo lähes sula kaikesta lumesta, ainoastaan eteläiset rinteet omistavat yhä matalan, kostean hangen. Koirapuistomme Naulakalliossa ajelehtii tuttuun tapaansa vesilammikoista, ja voi pienen koiran riemua, kun pääsee uittamaan itseään syvässä lätäkössä. Nikit ja Nuuat ovat aina valmiita kahluureissulle, sieltä saa juomista ja ehkä poimittua hyvin muhinoituja ruohotupsuja ja juuria. Akun eväsretkelle pajukossa kuuluu niin ikään tuore kevätruoho että multapaakut. Mukava siivota sitten lattioilta mustia puklautuksia, kun koiraa röyhtäydyttää juuri matonreunalle astuessaan.

Tänään oli vilkas päivä koirapuistossa. Talkoot ovat 29.päivä, saa nähdä kerkeäisikö sinne siivoamaan ja makkaraa paistamaan. Naulakallion k-puisto myös siirtyy jonnekin jorpakkoon, joten mielenkiintoista olisi kuulla sen mahdollinen uusi sijainti. Aikovat kaiketi rakentaa siihen rämemaan päälle omakotitaloja. Onnea siihen projektiin!

Vaikka sitten väkisin

Flunssassa ei saa suollettua kovinkaan tekotaiteellista kirjoitelmaa aikaiseksi edes kuvablogia varten, joten mennään lyhyillä lauseilla.

Kevät tulee hitaasti mutta varmasti. Lintupopulaatiosta on joukkoomme tulleet takaisin lämpimältä etelänreissulta kanadanhanhet, naurulokit, kyhmyjoutsenet, telkät, peipot ja talvehtelevien sinisorsien serkut. Pitkä kävelyreissu koirien kanssa Itäkeskuksesta Strömsinsalmea pitkin Herttoniemenrantaan asti kirvoitti muistoja mieleen, mutta sää oli keväinen ja lämmin, ja nautimme kaikki neljä olostamme. Alia-raasuakaan ei tarvinnut raahata perässä lumihankeen ja kuralammikkoon, mistä Robi tietenkin oli hirveän pettynyt.


Äidin luona teellä ja kakulla mummokoira rupesi kakkuvarkaaksi ja lähdimme hoitotäti nolostuneena kävelemään kotia kohti Kipparilahden ja Saunalahden luonnonsuojelualueen kautta, kun Jenna soitti lenkille. No, tottahan toki! Hypätään metroon, viedään pikkukoirat kotiin ja suunnataan papan kanssa koirametsään. Aku satutti Lunarallissa häntänsä matkan   puolessa välissä, joten suuntasimme ajoissa takaisin kotiin ja kyllähän sitä              
sitten sohvalle päästyään väsytti itseäkin.

Mätsäreissä pappakoiraa on onnistanut tässä tämän ja viime kuun aikana saada kaksi PUN4 -sijoitusta ja ansainnut kotiin herkkuja ja ruusukkeet. Luna sijoittui upeasti Vantaalla BIS2 -pallille, aivan mahtavaa! Pienet voitontanssit oli siinä paikallaan. Robia odottaa kunnon koitos ensikuussa, kun herra lähtee Järvenpään näyttelyyn. Katsotaan, miten sujuu.

Pari viimeistä päivää ollaan vietetty lenssussa ja pilvisessä säässä, Akua odottaa huomenna hammaslääkäri, niin saa kulmurinsa taas hohtavan valkoisiksi ja eturivistö harvenee varmaankin yhdellä hampaalla, heiluu sen verran tuntuvasti.  

Kävinpä tänään pyörähtämässä pää kumipallon tuntuisena Itäkeskuksessa ihmisriehan keskellä. Oli mukava vain kävellä vadelma-Breezya hörppäilen kaupanikkunoita katsellen ja erilaisia kiireisiä materiaali-ihmisiä tutkien, erehdyinpä tuhlaamaan viimeiset käteisenä uusiin mustiin farkkuihin ja käymään italiaisessa Mariossa syömässä Pollo Giusepin. Hyvin tyylikäs ja kauniin värimaailman omistava perheravintola, jossa oli ystävällinen henkilökunta. Sain tuhdista pizzasta loput kotiin foliossa.

Tukkoisuuden yritän niistää nyt nenäliinaan ja lähteä lenkille mustan eläimeni kanssa, raukka on saanut aamupäivät pärjätä 10 minsan pissalenkeillä tässä pari päivää, kun särky helpottaa illaksi.

Ei käydä ulkona eikä makseta laskuja

 Lumet ovat sulaneet oikein mukavasti lyhyistä räntäsateista huolimatta, ja ilma on täyttynyt talitiaisten ja mustarastaiden laulusta. Vuosaaren paljailla rinteillä saattaa jo hyvinkin törmätä kiuruihin ja västäräkkeihin, kuten pääsin todistamaan maanantaisella bongausreissullani. Aku tuli niin ikään mukaan seuraavalla kerralla ja kivaahan meillä oli auringon paistaessa ja korppipariskunnan raakkuessa kuusimetsässä. Nokkosperhonen ja ensimmäiset leskenlehdet nähty. Purojen varsilla näkyy myös krookuksen alkuja ja pajunkissojen valkoinen talvipuku on pörröisimmillään.

Pääsiäinen lähestyy kovaa vauhtia ja tänään on maaliskuun viimeinen perjantai. Kaksi viikkoa sitten täytin 22 vuotta, eikä elämä ole sen kummemmin muuttunut. Juhlilla koettiin draamaa, mutta sen ylitse päästiin toivon mukaan. Isoveljen kanssa tanssitut hitaat ja kavereiden uudet romanssit lopettivat yön hyviin tunnelmiin. 

Akulla saattaa hyvinkin koittaa se aika vuodesta - kun koirapuistot täyttyvät ihanien narttukoirien tuoksuista, niin viriili mies menee vähemmästäkin sekaisin. Ja kun pesimiskausi alkaa 1.4 ja metsät täyttyvät muista luontoretkeilijöistä, kapenevat meidän ulkoilumahdollisuudet hieman. Pitää alkaa improvisoimaan ja tehdä koirasta entistä luoksetulovarmempi pitkäjänteisellä treenillä. Kääkät harrastavat edelleen semmoista omapäisyyttä, kun suunnataan lumisille kallioille kiipeilemään, ettei niistä ole kunnon lenkkiseuraksi Akulle, joka tarvitsee edelleen hyvää lihashuoltoa.

Huomenna suuntaamme jälleen Ojankoon mätsäröimään, myös sunnuntaina olisi Purina Areenalla kehäponeilua mahdollisesti tiedossa. Akun kanssa oltiin agilityssa kuun puolessavälissä siellä, ja oltiin möllimedeissä viidensiä. Hienosti mätsärituttu pääsi oman sekarotuisen narttunsa kanssa ykkösiksi! Onnea!

First spring day

Kevät on tulossa. Se tuoksuu ilmassa, se tuntuu tuulessa ja se lämmittää auringonsäteissä. Jotkin linnut ovat heränneet kuorosotaan, musta,- ja laulurastas, talitiainen, varikset ja punatulkku. Lunta riittää vielä ja tiet ovat petollisen liukkaita, kantohanki kävi meillä ja on alkanut nyt pehmetä. Aamut ja yöt ovat pakkasen puolella, mutta päivisin aurinko lämmittää suorassa paisteessa yli viiden plusasteen. Voisin kuvitella, että kuukauden kuluttua osa lumi on jo poissa ja tiet ovat märkinä sulaneesta lumesta.

Huonoja uutisia töiden kannalta - kuin ei olisi riittänyt, että ensin tulivat hiihtoloma ja sitten lenssukin, niin nyt työkeikat ovat siirtyneet Espoon ja Korsoon suunnalle, josta minulle ei töitä tarjota välimatkan takia. Ja no, ei nuo kolmen tunnin työmatkat hirveästi hehkuttaisikaan, kun kotona odottaa koirapappa ulkoilua ja kissat ruokkimista. Olen toiveikas, että ensiviikolla keikat siirtyisivät edes Vantaan puolelle, niin pääsisin taas töihin. Kotona alkaa seinät kaatua päälle ja saamattomuus ja masennus hiipiä selkäpiissä.

Olimme Jennan kanssa jälleen mätsäröimässä, pitkästä aikaa yhdessä. Kevään aikataulu näyttää meille kiireiseltä, ja omalta osalta kevätmätsärikausi alkoi yllättävän hyvin. Akupoika pärjäsi monirotuisten sinisen ryhmän ykköseksi ja teki omistajansa iloiseksi hienolla esiintymisellä. Robista puolestaan ei voinut sanoa samaa, olin kovin innokas viemään hänet Vesa Lehtosen tuomaroitavaksi, ja kääkkä päätti saada hepulin pöydällä. Punaisten joukkoon mentiin, mutta pudottiin sitten alkukarsinoissa pois. Luulen, että Robin omistajalta alkaa toivo mennä, minulta sitä vielä hieman löytyy. Alialla on vielä matkaa näyttelykuntoon, kun rouva kääkkää meinaa saada liikkumaan reippaasti ulkosalla. Lumi ja pakkanen ovat harmaakuonoisen pikkukoiran pahin vihollinen.

No, mitäs me muuta. Lenkkeilty? Kyllä. Synttärit lähestyvät ja yllätys yllätys, eivät yhtään innostaisi, mutta tanssijalka vipattaa kummasti. Olen hävyttömästi tuhlannut rahaa uusiin vaatteisiin, vaikka kaikki vähä pitäisi pistää säästöihin, jota on uuden vuoden jälkeen kertynyt hurjat... 115 euroa. Joo, toista koiraa ei ole tulossa vielä hetkeen. Tätä menoa (kesätöistä tietoakaan) olen säästänyt kesäkauden alkuun saman verran eukkoja, syksyyn toisen satasen ja niin edelleen. Ja vähintään 1500 € olisi tähtäimessä. No, eipä kai kaikki tapahtu yhdessä yössä, vaikka unten mailla haaveilenkin lottovoitosta. Ja pitäisi muutenkin saada aikaiseksi jonkinlainen elämäntapamuutos, laihduttaa vatsakummusta osa ja siivota asuntoa.

Äh, alkaa mennä jo varsin masentavaksi jaaritteluksi tämä! Päivitän synttäreiden jälkeen uudestaan, jos ei muuta ilmene.

Happy Birthday

Onneksi en lupaa kirjoitella ahkerammin, koska sitä en näemmä enää jaksa tehdä! Niin se yleensä menee, alkuinnostuksen lomassa olisin valmis päivittämään joka päivä arjen kulkua ja sitten uutuuden viehätys lopahtaa, ja kuulumiset vaihtaa hieman vastahakoisemmin. No, eipä tuo mitään. Omaksi iloksi tässä lähinnä kirjoitetaan.

Mitä on tapahtunut 7.päivä helmikuuta jälkeen? En oikeastaan edes muista enää noin pitkälle, duunia paiskittu ja hieman rahaa ansaittu, Kelan kanssa tappelen yhä, ja menin sairastumaan influenssaan pitkäksi aikaa, tutustuin aivan uudella lailla nukkumisen saloihin 39 asteen kuumeessa, ja tunnen yhä halua hakkaa ruuvimeisselillä reikiä poskiini vapauttaakseni liman aiheuttamaa painetta. Miten paljon räkää ihmisen päähän voikaan mahtua? Ollut jälleen myös vatsaongelmia, kipuilee ja murisee, ja kuplii, ja painokin ehtinyt pudota parin viikon aikana kaksi kiloa.


No, se siitä. Töitä ei ole puolikuntoisena pystynyt tekemään ja sitten kerpeleen hiihtolomakin tuli pääkaupunkiseudulle, ja päiväkodit tyhjenivät flunssakauden ja loman innoittamana lapsista, eikä keikkatyöläiselle ole töitä ilman lapsia. Kotona istumista, nukkumista ja lenkkeilyä tässä ollaan tervehtymisen aikana siis lähinnä suoritettu, vaikka 12.helmikuuta pääsimme iloisesti juhlistamaan Akun 12-vuotis synttäreitä! Jauhelihasta, kermaviilistä ja lihapullista sai oikein hienon kakun, jota pappakoira ei ollut valmis jakamaan Soran kanssa, ja hotki aarteen ennätysvauhdilla kitaansa. Onnea Aku!

Kissat ovat käyneet tutustumassa parin minuutin sessioissa talven pakkasiin ja lumeen, joka on nyt maaliskuun lähestyessä alkanut, kyllä vain, sulamaan! Plusasteita ja nollaa on riittänyt muutaman päivän, ja kevättalven oma, lämmin tuoksunsa on ilmassa. Aurinko lämmittää, linnut ovat heränneet kuoroihinsa, ja puuterilumi muuttunut pehmeäksi ja kosteaksi. Kevät tulee, ja vaikka sitä saa Suomessa odottaa yllättävän kauan, mieleni harmaa sävy on saamassa värejä. Minulla on keväisin taipumusta vaipua masennukseen, mutta nyt olen yrittänyt pitää arjesta kiinni. Kesätyöhakemuksia on lähetetty menemään ja vanhempien luona käyty kyläilemässä. Vielä kun saisi aikaiseksi nähdä ihmisiä ja lähteä kotisorvin äärestä maailmalla, hommahan menisi todella hyvin.

Päätän tämän kirjoituksen tähän. Aku on lähtenyt kyläilemään kämppiksen vanhemmille, olen yhä pyjamassa, kättä kivistää eilisen taistelun jälkeen, kun olin päättänyt leikata Robin kynnet (ja onnistuin vielä leikkaamaan yhden melkein kokonaan irti kiitos kiljuvan ja rimpuilevan koiran) vaikka siihen koko ilta olisi mennyt, Jenna kävi avomiehineen kyläilemässä Lunaa unohtamatta ja minä odotan elämältä ihmeitä kun kuuta nousevaa. Viikon päästä on iso Match Show Vantaalla, jonne suuntaamme. Voittamaan mennään!

Taikatalvi

Hi piips!

 Ei ole tullut taas hetkeen kirjoiteltua, tauti nimeltä laiskuus jatkuu edelleen, mutta sää sen sijaan on suosinut kuvaajaa! Atlannista lähestynyt matalapaine toi pakkaset ja auringonpaisteen meille heti kun lumi oli lakannut pyryttämästä metrien korkuisiksi kinoksiksi. Itse otin tietenkin jokaisen pienen auringonsäteen tilaisuutena ja riensin ulkoilemaan pappakoirani kanssa. Ekoina aurinkoisina päivinä, olisiko ollut viikko sitten viikonloppuna, kävimme Akun kanssa Vuosaaren huipulla. Maisemat olivat mielettömät, samoin ilma. Hiihtäjät viihtyivät Mustavuoren laduilla, joten saimme aika rauhassa kävellä koiran kanssa leveää tietä pitkin ja ihailla lumen muokkaamaa maisemaa. Aku olisi halunnut huipulle ihailemaan merta, mutta polku loppui kesken, eikä puuterilumesta muodostunut hanki kestänyt emäntää, joten matka tyssäsi kesken, ja käännyimme takaisin. Toivottavasti vielä kerkeämme käymään Mustavuorella lumenaikaan. Vaikka kyllähän tässä alkaa jo kevättä ja vihreää väriä kaivata.

Aliasta ja Robista ei ollut kunnon lenkkeilijöiksi pakkasella ja syvässä hangessa, vaan mieluummin kipittäisivät leveää tietä pitkin, joten tehtiin pitkiä lenkkejä ilman kääkkiä Akun kanssa. Viime viikko oli torstaita lukuun ottamatta vapaa, ja parhaimmillaan pakkanen nousi aamupäivästä -23 asteeseen Helsingissä, öisin saattoi olla vieläkin kylmempää ja keski-Suomen tienoilla on mitattu lähes - 40 asteisia tulipalopakkasia. Hyh!

Trimmasin julmasti Akulta taas turkin pois, kun huomasin sillä kummallisen pienen patin jalassa ja tarkastin, ettei lisää löytyisi. Ukolla on perjantaina rokotukset, joten kerrottavaksi menee patin lisäksi pari päivää sitten tapahtunut kummallinen tärinäkohtaus, jossa koira vain makasi paikallaan väristen kuin kylmästä, vaikka oltiin sisällä. Selkeästi koirallekin epämiellyttävä olo haihtui illan aikana melko nopeasti, mutta syy jäi selvittämättä.

 Ollaan ulkoiltu Akun kanssa Westerkullanin pelloilla ja Vaaralan metsissä, ja päätin loppuviikosta antaa vanhuksen pitää lepopäiviä patikoinnista kun pakkanenkin yltyi vaatekerroksista huolimatta inhottavaksi. Mutta ai että sitä riemua, kun teimme eilen taas puolentoistatunnin lenkin ensin Kontulan koirapuistoon ja sitten Naulakallioon kääkkien kera. Aku jaksaa aina ihmetyttää kestävyydellään ja staminallaan.

Teimme Akun kanssa myös toissasunnuntaina superpitkän lenkin kävelemällä Myllypurolta Herttoniemeen Viikin ja Siilitien kautta. Pappakoira olisi jaksanut juosta tyttöjenkin perässä vielä Siilitien uudistuneessa koirapuistossa vaikka kuinka, että piti ihan väkisin viedä koira pois riennoista. Lunaa näimme myös lyhyehkön lenkin ajan, pikku bullitar ei kestä tikkukarvansa takia pakkasta yhtä hyvin kuin pohjavillaiset koirat.

Tämä viikko on alkanut chillailemalla, kämppiskin on kipeänä ehkä ensimmäistä kertaa vuoteen ihan kunnolla ja kehnoin tuloksin yrittänyt lähteä töihin aamutuimaan, aina sieltä palanneena ennen aikojaan. Itselläni on ongelmia Kelan kanssa näiden halutessa semmoisia ja semmoisia lippulappuja asumistukea varten, ja saan metsästellä niitä nyt oikein urakalla. Huomenna minä lähden työmaalle Kurkimäkeen, keikkoja itä-Helsingissä on ollut nyt pari viikkoa aika huonosti, mutta edetään päivä kerrallaan. Kesätöiden metsästys on niin ikään alkanut.

Lenkkeilyä ja pakkasia siis, eipä sen ihmeellisempää ole ehtinyt tapahtumaan. Katsotaan taas mitä sää tuo tullessaan seuraavalla kerralla.