lauantai 12. toukokuuta 2012

Kivikkoista kehäilyä


Kevät sitten viimein tuli! Tuli oikeastaan melko hyvän aikaa sitten, viikko peräti sitten puhkesivat koivut hiirenlehdille ja kasvukausi on meneillään jokaista kasvia ja puuta myöten. Maa on täyttynyt kukista, vihreästä, tuoreesta ruohosta, kirjosiepot sipittelevät koivuissa, töyhtöhyypät kiekuvat pelloilla ja sepelkyyhkyt kujertavat pihassa. Perhosia, mehiläisiä ja hyttysiä tulee heti vastaan kun ulos astuu, muurahaiset ja punkit heränneet niin ikään talviunilta! Niin piskit kuin ihmiset ovat innoissaan muutoksesta.

Olemme kaverin kanssa omineet Kivikon metsät meille, niistä löytyy oikein mukavaa lenkkimaastoa kallioilla, kukkuloilla, kuusimetsässä ja vesakoissa. Piankos vaan sieltäkin on jokainen metsänkolkka tutkittu. Ja tutkimisesta puheen ollen... tästä on jo viikko, puolitoista, mutta löysimme yhden lenkin aikana pienen kuljetusboksin.... jonka sisällä oli kolme lemmikkirottaa! Hämmästys oli suuri, ja muuttui vihaksi, kuka olikaan sitten hylännyt siimahännät korpeen jäätymään ja nääntymään. Veimme kolmikon kotiini odottamaan illalla suurempaa tutkimista siksi aikaa, kun lähdimme Vuosaareen tokokurssille. Ajattelin, että tekee itselleni hyvää tutustua lajiin Akun kanssa, ennen kuin sitten hamassa tulevaisuudessa menee täysin noviisina pennun kanssa... tokosta pentuihin, nyt listassani on ensimmäisenä manchesterinterrieri. Samassa roturyhmässä pysynyt toistaiseksi, mutta apua! 


Rotat saivat väliaikais nimet, potria poikia olivat ja piristyivät kinkkusuikaleista ja salaattipaloista. Vein raukat seuraavana päivänä Viikin löytöeläintaloon, tiedä miten niille sittemmin kävi... voisi soittaa ensiviikolla ja kysyä.

Sir John, Rodney, William

Kivikon lisäksi olemme aloittaneet taas aktiivisen mätsärissä vierailun, vaihtelevin menestyksin. Uudeksi mätsärikoiraksi Jenna on ottanut äidinsä keskimmäisen koiransa Heron, joka on oikein hauska ja komea, punainen mäyräkoira. Robin näyttelyt lähestyvät ja ollaan treenattu hulluna pöydällä oloa ja yritetty tehdä kaikkea kääkälle mieluista kivaa, ja luulen, että se toimii. Pikkuhiljaa ollaan noustu tärisevästä pikkukoirasta hieman epävarmaksi, mutta terhakkaaksi ja iloiseksi esiintyjäksi ja tämän handleriksi. Iloisena huomatuksena myös, että Alialla on ihanasti paino laskenut ja tullut hieman lihasta takakroppaan! Kyllä se pikkumuorikin vielä pääsee...!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti