Hieman kyllä pelottaa

Että noita rahahommia. Inhoan niitä, saisi koko raha-käsitys häipyä maailmasta, ja oravannahat ja ammutut sorsat tulla tilalle maksuvälineeksi. Mutta eipä siitä sen enempää, itken sitten lisää taas ensikerralla ja etenkin sitten kun asun Mellunmäen sillan alla, kun ei ole rahaa maksaa sähkölaskuja.

Ilma on ollut aika harmaata ja epävakaista viime aikoina, toukokuu lähestyy uhkaavalla vauhdilla ja vappu sen mukana, mutta yli kymmentä plusastetta on harvana päivänä ollut, jos laisinkaan. Kyllähän tuolla tarkenee ja suorassa auringonpaisteessa tulee melkein kuuma, mutta samanlaisia keväthelteitä ei ole ollut kuten viime vuonna. Ei, välillä sataa räntää ja vettä, ja välillä maa meinaa muuttua valkoiseksi, mutta onneksi kostea maaperä imee kosteuden kuin pesusieni. Hyvä hyttyskesä tulossa. Uhkea suorastaan.

Lenkeille ja puistoilulle on kumminkin aina aikaa, etenkin kun töitä ei ole! Mikäs tässä, hieman mökkihöperöksi tulossa ja polvet kettuilee kun eivät saa tavanomaista kolmen tunnin lenkitysannostaan per päivä, mutta jään eloon. Huomenna - tai oikeastaan tänään - onkin töitä tutussa päiväkodissa, saa sitä hieman taskurahaakin viimein!

Koirafoorumilla sain napattua muutaman uuden nettitutun itselleni, ja lähdimme viime sunnuntaina käymään Rajasaaressa. Aurinko paistoi ja merituuli kävi hurjana, ja koirilla oli hieman liiankin kivaa. Ensin katosi Aku ties minne tyttöjen perään ja kun sain pappakoiran ruotuun, niin eikö kääkkäherra Robi ottanut mallia ja tehnyt samoja temppuja koko kolmetuntisen puistoiluajan. Hieman hirvitti, kun isompien koirien omistajat surutta pistivät pedigree-koiransa juoksemaan sohjoisen jäänpäällä ja ne pulahtelivat avannossa. Onneksi omat karvakorvat pysyttelivät tukevalla maalla eikä tarvinnut sydän sykkyrällä huolehtia heidän heikoista uimataidoistaan sysikylmässä vedessä.

Slk Kira

Alia ei käy laivakoirasta

Robi sai uuden morsmaikun

Alian pelätessä, että tuuli nappaisi sen mukaansa ja poikien etsiessä itselleen tulevaa morsianta, itse nautin keväästä ja merestä. Tänä vuonna lupaan pulahtaa meressä useammin kuin kerran, aina se vain on jäänyt. Auringonpalvontaakin voisi harrastaa hieman enemmän, ehkä muuttuisin lakananvalkoisesta miellyttävän vaaleaihoiseksi.

Helsinki on jo lähes sula kaikesta lumesta, ainoastaan eteläiset rinteet omistavat yhä matalan, kostean hangen. Koirapuistomme Naulakalliossa ajelehtii tuttuun tapaansa vesilammikoista, ja voi pienen koiran riemua, kun pääsee uittamaan itseään syvässä lätäkössä. Nikit ja Nuuat ovat aina valmiita kahluureissulle, sieltä saa juomista ja ehkä poimittua hyvin muhinoituja ruohotupsuja ja juuria. Akun eväsretkelle pajukossa kuuluu niin ikään tuore kevätruoho että multapaakut. Mukava siivota sitten lattioilta mustia puklautuksia, kun koiraa röyhtäydyttää juuri matonreunalle astuessaan.

Tänään oli vilkas päivä koirapuistossa. Talkoot ovat 29.päivä, saa nähdä kerkeäisikö sinne siivoamaan ja makkaraa paistamaan. Naulakallion k-puisto myös siirtyy jonnekin jorpakkoon, joten mielenkiintoista olisi kuulla sen mahdollinen uusi sijainti. Aikovat kaiketi rakentaa siihen rämemaan päälle omakotitaloja. Onnea siihen projektiin!