torstai 12. huhtikuuta 2012

Vaikka sitten väkisin

Flunssassa ei saa suollettua kovinkaan tekotaiteellista kirjoitelmaa aikaiseksi edes kuvablogia varten, joten mennään lyhyillä lauseilla.

Kevät tulee hitaasti mutta varmasti. Lintupopulaatiosta on joukkoomme tulleet takaisin lämpimältä etelänreissulta kanadanhanhet, naurulokit, kyhmyjoutsenet, telkät, peipot ja talvehtelevien sinisorsien serkut. Pitkä kävelyreissu koirien kanssa Itäkeskuksesta Strömsinsalmea pitkin Herttoniemenrantaan asti kirvoitti muistoja mieleen, mutta sää oli keväinen ja lämmin, ja nautimme kaikki neljä olostamme. Alia-raasuakaan ei tarvinnut raahata perässä lumihankeen ja kuralammikkoon, mistä Robi tietenkin oli hirveän pettynyt.


Äidin luona teellä ja kakulla mummokoira rupesi kakkuvarkaaksi ja lähdimme hoitotäti nolostuneena kävelemään kotia kohti Kipparilahden ja Saunalahden luonnonsuojelualueen kautta, kun Jenna soitti lenkille. No, tottahan toki! Hypätään metroon, viedään pikkukoirat kotiin ja suunnataan papan kanssa koirametsään. Aku satutti Lunarallissa häntänsä matkan   puolessa välissä, joten suuntasimme ajoissa takaisin kotiin ja kyllähän sitä              
sitten sohvalle päästyään väsytti itseäkin.

Mätsäreissä pappakoiraa on onnistanut tässä tämän ja viime kuun aikana saada kaksi PUN4 -sijoitusta ja ansainnut kotiin herkkuja ja ruusukkeet. Luna sijoittui upeasti Vantaalla BIS2 -pallille, aivan mahtavaa! Pienet voitontanssit oli siinä paikallaan. Robia odottaa kunnon koitos ensikuussa, kun herra lähtee Järvenpään näyttelyyn. Katsotaan, miten sujuu.

Pari viimeistä päivää ollaan vietetty lenssussa ja pilvisessä säässä, Akua odottaa huomenna hammaslääkäri, niin saa kulmurinsa taas hohtavan valkoisiksi ja eturivistö harvenee varmaankin yhdellä hampaalla, heiluu sen verran tuntuvasti.  

Kävinpä tänään pyörähtämässä pää kumipallon tuntuisena Itäkeskuksessa ihmisriehan keskellä. Oli mukava vain kävellä vadelma-Breezya hörppäilen kaupanikkunoita katsellen ja erilaisia kiireisiä materiaali-ihmisiä tutkien, erehdyinpä tuhlaamaan viimeiset käteisenä uusiin mustiin farkkuihin ja käymään italiaisessa Mariossa syömässä Pollo Giusepin. Hyvin tyylikäs ja kauniin värimaailman omistava perheravintola, jossa oli ystävällinen henkilökunta. Sain tuhdista pizzasta loput kotiin foliossa.

Tukkoisuuden yritän niistää nyt nenäliinaan ja lähteä lenkille mustan eläimeni kanssa, raukka on saanut aamupäivät pärjätä 10 minsan pissalenkeillä tässä pari päivää, kun särky helpottaa illaksi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti