Ne tärkeät kriteerit

Aina asetetaan itselleen tavoite ja luodaan sinne päästäkseen tiettyjä kriteereitä. Missä pitää onnistua ja miten se saadaan onnistumaan, jotta niistä voi pitää kiinni, että tavoite on taas askelta lähempänä ja entistä todellisempaa. Kun kriteereistä ei pidä kiinni, voisi yhtä hyvin olla ilman niitä. Antaa kaiken mennä pilinpalin murusiksi ja levitä kuten Jokisen eväät, eikä välittää seuraamuksista.


Pääsiäiskisat Liedossa. Ei hyvää päivää, mitä minä oikein taas ajattelin? Olo oli vähän liiankin rento ja itsevarma, hyvin ne kisat mennöö, kun ovat menneet ennenkin! Eihän me nyt mitään HYLlyjä saada! Ensimmäinen ratakin oli todella mukava profiililtaan ja vaikutti helpolta. Kiva ykkösluokan rata. Jenna ja Luna starttasivat medeistä ensimmäisenä ja heillä meni todella kivasti, viimeisillä esteillä Luna meni hypyn väärään suuntaan, mutta muuten upeaa liikkumista niin koiralta kuin ohjaajaltakin! Olimme iloisia, hihkuimme ja tanssahdimme, ja harmittelimme pienen pientä virhettä. No, meidän vuoro. Ei, ei ja ei. Annoin manssin varastaa lähdössä, eikä siitä tietysti mitään hyvää seurannut. Hätiköin kepit, joista ponnahti kympin verran virheitä ja sitten saatiin hylky väärin päin hypätystä aidasta. B-rata ei mennyt yhtään sen paremmin, Merlin syöksyi kaukaa väärään päähän putkea eikä kepit nytkään sujuneet hyvin. Hyppyradalla saimme vitosen kiellosta, mutta ylsimme sillä 2.sijalle asti, ihme ja kyllä. D-radalla olimme jo kummatkin väsyneitä ja ohjasin koiran itse väärään paikkaan. Mustetta ei kisakirjaan siis tällä kertaa. Hylyt eivät olisi sinänsä edes harmittaneet, jos olisin ohjannut paremmin, hätiköimättä. Annoin kaksi kertaa Merlinin hyppää pois puomilta kontaktille osumatta. Huoh. Noita virheitä saa nyt korjailla monta kertaa treeneissä...

Muuten oli kiva nähdä monta manssia paikanpäällä, medeissä starttasi Merlinin lisäksi kaksi muuta manssia ja mineissä yksi. Merlinin siskopuoli Jinx pääsi kakkosluokkaan nollavoitolla, onneksi olkoon!

No, kohti uusia haasteita! Seuraavia virallisia kisoja en ole nyt suunnitellut, taidamme pitää pienen kisatauon, jotta saamme puomin alastulon hiottua ja keppejä, keppejä, lähes kyllästymiseen asti keppejä... ne kuulemma tulevat sitten aikanaan, kun niitä tarpeeksi paukuttaa ja kannustaa koiraa nopeuteen. Toivottavasti! Treeneissä on tehty muutamia kaukaa lähetyksiä ja takaaleikkauksia, mutta kun saataisiin edes rytmi ja vauhti kohdilleen. Viime sunnuntain treeneissä lähinnä höntsäilimme ja harjoittelimme paikalla oloa. Muutaman kerran teimme kontaktitkin ja Merlin pysähtyi niille aivan oma ehtoisesti. Joten itse teen jotain kisoissa erilailla kuin treeneissä, mistä manssi tulkitsee, ettei kontaktille ole tarpeellista osua. Asiaan täytyy paneutua tulevissa treeneissä.

Vieheenvetäjää ollaan edelleen metsästetty, mutta tuloksetta. Jos nyt edes joskus kesän aikana...

Tahdon onnitella Jennaa aivan ihanasta pienestä pällistä, Loki on upea valkoinen terrieri! Merlin vierastaa vauvaa aivan älyttömästi, ärisee, murisee ja komentaa ja rientää karkuun kenen tahansa syliin, kun toinen haluaisi vain leikkiä. "Vanha" herra saa luvan tottua maidontuoksuisiin vaippapöksyihin, sillä lähtölaskenta on alkanut meidänkin perheenlisäykseen... Seitsemän päivää!

Pienen juhlan paikka

Just don't stop, let's keep the beat pumpin'
Keep the beat up, let's drop the beat down
It's my party, dance if I want to
We can get crazy, let it all out!

Pieni tauko kirjoittamisesta, mutta palaankin heti hyviin uutisiin! Merlin kävi virallisessa terveystarkastuksessa ja sai varsin toivotut tulokset:

Silmätutkimus: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
polvilumpiolux.med: 0/0
sydämen kuuntelutulos: ei sivuääniä

No niin, osa tavoitteesta siis suoritettu! Päätin lykkää luustotutkimuksia peremmälle kesään, koska nyt on tulossa iso rysäys näyttelyitä, ja luustokuvia varten koira täytyy rauhoittaa, ja lääkäristä ja lääkkeestä riippuen anti-doping aika on 7-28 vrk. Odotellaan siis sopivaa aikaa... Näillä eväillä on kumminkin hyvä jatkaa. Kesäksi on tulossa kuitenkin kaikenlaisia suunnitelmia! Haaveilen AD-testiin osallistumisesta, BH-kokeeseen valmistavasta kurssista, ALO-tokokurssista, MH-luonnekuvauksesta... kaikkea haluttaisiin tehdä vaan miten meinaa aika, energia ja rahat riittää? Sitä saa ihmetellä...

Huhtikuu on mennyt kuin unessa eteenpäin. Kuun alussa hieman pyöräiltiin ja todettiin, että nuorta manssiparia alkoi olla mahdoton pitää yhdessä, joten tuli kotiin muuton aika taas tyttöystävän luota. Merlin on hieman itseskellyt Papun perään, mutta kyllä se siitä. Odotetaan hieman jälkikiiman parhaiden tuoksujen hälvenemistä ja katsotaan sitten, jahka nuori mies malttaisi rauhoittua ja olla oma itsensä tyttömanssin seurassa.



It's our party we can do what we want to 
It's our house we can love who we want to
It's our song we can sing if we want to
It's my mouth I can say what I want to
Say yeah, yeah, yeah, yeah!

Merlinillehän on ehkä... ehkä, jalostussuunnitelmia... jos luusto kuvataan terveeksi ja mahdollisessa syksyssä jalostustarkastuksessa Merlin todetaan jalostuskelpoiseksi urokseksi, niin miksi ei? Täydellinenhän tuo ei toki ole - takakulmaukset ovat melko niukat ja karvoitus saisi olla tuuheampaa, mutta siltä löytyy myös paljon hyvää - tasainen, rodunomainen, ehkä aavistuksen sosiaalisempi luonne, hyvä saalisvietti ja motivaatio, hyvä pää ja hyvät korvat ja erinomainen koko. Suomessa alkaa olemaan harvassa rotumääritelmän sisällä olevat narttumanssit, joiden toivottu säkä on 38 senttiä. Pari senttiä sinne tänne nyt ei haittaa, mutta kun narttu alkaa olla urosta isompi...

Mutta katsotaan tuota nyt vielä, mitään ei ole kiveen hakattu. Mer on vasta parivuotias, mikään kiire ei ole. Jos tuo nyt sattuisikin tämän vuoden puolella astumaan nartun, niin siitä odotan katsottavaksi jonkin verran jälkeläisnäyttöäkin, ennen se saisi astua uudelleen. Kolme pentuetta on aivan maksimi.


Olemme käyneet taas lenkkeilemässä ja treffailemassa paljon, niin säiden salliessa kuin säiden yllättäessä. Pappakin oli mukana samoilemassa nelisen tuntia Mustavuoren metsissä, jossa ei näkynyt sieluakaan koko retken aikana. Merlin on edelleen vähän turhan tutkaileva ja säntäilevä, se selvästi haluaisi tehdä pidempiäkin retkiä ja hakee enemmän jäljelle kuin aiemmin, mutta reeniä reeniä... Kyllähän se narttukoiran perään taas paineli tuhatta ja sataa Hallainvuorella, kun oltiin treffailemassa muita koiria, ja sitten sitä etsittiin kymmenkunta minuuttia, näköhavaintojen mukaan "pieni koira paineli helvetin kovaa tuonne" ja koira oli mennyt ristiin rastiin metsässä ja hiekkatieltä sitten lopulta löysi meidät, hieman hölmistyneen näköisenä. Pari päivää sai mennä taas pitkän liinan jatkeena. Voih, olispa kevät ja sen tuoksut jo ohitse ja tuo Kapteeni Hormooni rauhoittuisi!

Pappa voi hyvin ja pulskasti. Saimme mätsäristä kehuja hyvästä lihaskunnosta ja kunnioitettavasta iästä viime sunnuntaina, mutta sinisen nauhan ja tipuimme siitä joukosta niin ikään pois. Mansseilla ei onni suosinut, kylmästä tärisivät, raukat. Tietää ensikerralla olla menemättä sateella kököttämään minnekään.

Huomenna on viikon viimeinen työpäivä ja sitten alkaa pääsiäisvapaat. Perjantaina suuntaamme Jennan kanssa Lietoon agilitykisoihin. Minun ja Merlinin ykkösluokan viimeisen LUVAn metsästys voi alkaa... kisakello senkuin tikittää. Samoin valiokello! Se viimeinen serti jos kehtaa kummitella koko vuoden, niin rupean kyllä kiukuttelemaan. Reilu viikon päästä on vuorossa Lahden kansainvälinen näyttely, paikalla on kuusi manssia, joista ainakin kolme uroksia. Markku Kipinä meillä siellä... katsotaan mitä tulee.

Huomenna on tiedossa leffailta kämppiksen kanssa ja illalla agitreenit. Parit kepit jos saataisiin taas hiottua, olisin iloinen.

So raise your glass if you are wrong

In all the right ways, all my underdogs

We will never be, never be anything but loud

And nitty, gritty, dirty little freaks

Won't you come on and come on and

Raise your glass!