Kevät sitten viimein tuli! Tuli oikeastaan melko hyvän aikaa sitten, viikko peräti sitten puhkesivat koivut hiirenlehdille ja kasvukausi on meneillään jokaista kasvia ja puuta myöten. Maa on täyttynyt kukista, vihreästä, tuoreesta ruohosta, kirjosiepot sipittelevät koivuissa, töyhtöhyypät kiekuvat pelloilla ja sepelkyyhkyt kujertavat pihassa. Perhosia, mehiläisiä ja hyttysiä tulee heti vastaan kun ulos astuu, muurahaiset ja punkit heränneet niin ikään talviunilta! Niin piskit kuin ihmiset ovat innoissaan muutoksesta.
Olemme kaverin kanssa omineet Kivikon metsät meille, niistä löytyy oikein mukavaa lenkkimaastoa kallioilla, kukkuloilla, kuusimetsässä ja vesakoissa. Piankos vaan sieltäkin on jokainen metsänkolkka tutkittu. Ja tutkimisesta puheen ollen... tästä on jo viikko, puolitoista, mutta löysimme yhden lenkin aikana pienen kuljetusboksin.... jonka sisällä oli kolme lemmikkirottaa! Hämmästys oli suuri, ja muuttui vihaksi, kuka olikaan sitten hylännyt siimahännät korpeen jäätymään ja nääntymään. Veimme kolmikon kotiini odottamaan illalla suurempaa tutkimista siksi aikaa, kun lähdimme Vuosaareen tokokurssille. Ajattelin, että tekee itselleni hyvää tutustua lajiin Akun kanssa, ennen kuin sitten hamassa tulevaisuudessa menee täysin noviisina pennun kanssa... tokosta pentuihin, nyt listassani on ensimmäisenä manchesterinterrieri. Samassa roturyhmässä pysynyt toistaiseksi, mutta apua!
Rotat saivat väliaikais nimet, potria poikia olivat ja piristyivät kinkkusuikaleista ja salaattipaloista. Vein raukat seuraavana päivänä Viikin löytöeläintaloon, tiedä miten niille sittemmin kävi... voisi soittaa ensiviikolla ja kysyä.
Sir John, Rodney, William |