Hieman kyllä pelottaa

Että noita rahahommia. Inhoan niitä, saisi koko raha-käsitys häipyä maailmasta, ja oravannahat ja ammutut sorsat tulla tilalle maksuvälineeksi. Mutta eipä siitä sen enempää, itken sitten lisää taas ensikerralla ja etenkin sitten kun asun Mellunmäen sillan alla, kun ei ole rahaa maksaa sähkölaskuja.

Ilma on ollut aika harmaata ja epävakaista viime aikoina, toukokuu lähestyy uhkaavalla vauhdilla ja vappu sen mukana, mutta yli kymmentä plusastetta on harvana päivänä ollut, jos laisinkaan. Kyllähän tuolla tarkenee ja suorassa auringonpaisteessa tulee melkein kuuma, mutta samanlaisia keväthelteitä ei ole ollut kuten viime vuonna. Ei, välillä sataa räntää ja vettä, ja välillä maa meinaa muuttua valkoiseksi, mutta onneksi kostea maaperä imee kosteuden kuin pesusieni. Hyvä hyttyskesä tulossa. Uhkea suorastaan.

Lenkeille ja puistoilulle on kumminkin aina aikaa, etenkin kun töitä ei ole! Mikäs tässä, hieman mökkihöperöksi tulossa ja polvet kettuilee kun eivät saa tavanomaista kolmen tunnin lenkitysannostaan per päivä, mutta jään eloon. Huomenna - tai oikeastaan tänään - onkin töitä tutussa päiväkodissa, saa sitä hieman taskurahaakin viimein!

Koirafoorumilla sain napattua muutaman uuden nettitutun itselleni, ja lähdimme viime sunnuntaina käymään Rajasaaressa. Aurinko paistoi ja merituuli kävi hurjana, ja koirilla oli hieman liiankin kivaa. Ensin katosi Aku ties minne tyttöjen perään ja kun sain pappakoiran ruotuun, niin eikö kääkkäherra Robi ottanut mallia ja tehnyt samoja temppuja koko kolmetuntisen puistoiluajan. Hieman hirvitti, kun isompien koirien omistajat surutta pistivät pedigree-koiransa juoksemaan sohjoisen jäänpäällä ja ne pulahtelivat avannossa. Onneksi omat karvakorvat pysyttelivät tukevalla maalla eikä tarvinnut sydän sykkyrällä huolehtia heidän heikoista uimataidoistaan sysikylmässä vedessä.

Slk Kira

Alia ei käy laivakoirasta

Robi sai uuden morsmaikun

Alian pelätessä, että tuuli nappaisi sen mukaansa ja poikien etsiessä itselleen tulevaa morsianta, itse nautin keväästä ja merestä. Tänä vuonna lupaan pulahtaa meressä useammin kuin kerran, aina se vain on jäänyt. Auringonpalvontaakin voisi harrastaa hieman enemmän, ehkä muuttuisin lakananvalkoisesta miellyttävän vaaleaihoiseksi.

Helsinki on jo lähes sula kaikesta lumesta, ainoastaan eteläiset rinteet omistavat yhä matalan, kostean hangen. Koirapuistomme Naulakalliossa ajelehtii tuttuun tapaansa vesilammikoista, ja voi pienen koiran riemua, kun pääsee uittamaan itseään syvässä lätäkössä. Nikit ja Nuuat ovat aina valmiita kahluureissulle, sieltä saa juomista ja ehkä poimittua hyvin muhinoituja ruohotupsuja ja juuria. Akun eväsretkelle pajukossa kuuluu niin ikään tuore kevätruoho että multapaakut. Mukava siivota sitten lattioilta mustia puklautuksia, kun koiraa röyhtäydyttää juuri matonreunalle astuessaan.

Tänään oli vilkas päivä koirapuistossa. Talkoot ovat 29.päivä, saa nähdä kerkeäisikö sinne siivoamaan ja makkaraa paistamaan. Naulakallion k-puisto myös siirtyy jonnekin jorpakkoon, joten mielenkiintoista olisi kuulla sen mahdollinen uusi sijainti. Aikovat kaiketi rakentaa siihen rämemaan päälle omakotitaloja. Onnea siihen projektiin!

Vaikka sitten väkisin

Flunssassa ei saa suollettua kovinkaan tekotaiteellista kirjoitelmaa aikaiseksi edes kuvablogia varten, joten mennään lyhyillä lauseilla.

Kevät tulee hitaasti mutta varmasti. Lintupopulaatiosta on joukkoomme tulleet takaisin lämpimältä etelänreissulta kanadanhanhet, naurulokit, kyhmyjoutsenet, telkät, peipot ja talvehtelevien sinisorsien serkut. Pitkä kävelyreissu koirien kanssa Itäkeskuksesta Strömsinsalmea pitkin Herttoniemenrantaan asti kirvoitti muistoja mieleen, mutta sää oli keväinen ja lämmin, ja nautimme kaikki neljä olostamme. Alia-raasuakaan ei tarvinnut raahata perässä lumihankeen ja kuralammikkoon, mistä Robi tietenkin oli hirveän pettynyt.


Äidin luona teellä ja kakulla mummokoira rupesi kakkuvarkaaksi ja lähdimme hoitotäti nolostuneena kävelemään kotia kohti Kipparilahden ja Saunalahden luonnonsuojelualueen kautta, kun Jenna soitti lenkille. No, tottahan toki! Hypätään metroon, viedään pikkukoirat kotiin ja suunnataan papan kanssa koirametsään. Aku satutti Lunarallissa häntänsä matkan   puolessa välissä, joten suuntasimme ajoissa takaisin kotiin ja kyllähän sitä              
sitten sohvalle päästyään väsytti itseäkin.

Mätsäreissä pappakoiraa on onnistanut tässä tämän ja viime kuun aikana saada kaksi PUN4 -sijoitusta ja ansainnut kotiin herkkuja ja ruusukkeet. Luna sijoittui upeasti Vantaalla BIS2 -pallille, aivan mahtavaa! Pienet voitontanssit oli siinä paikallaan. Robia odottaa kunnon koitos ensikuussa, kun herra lähtee Järvenpään näyttelyyn. Katsotaan, miten sujuu.

Pari viimeistä päivää ollaan vietetty lenssussa ja pilvisessä säässä, Akua odottaa huomenna hammaslääkäri, niin saa kulmurinsa taas hohtavan valkoisiksi ja eturivistö harvenee varmaankin yhdellä hampaalla, heiluu sen verran tuntuvasti.  

Kävinpä tänään pyörähtämässä pää kumipallon tuntuisena Itäkeskuksessa ihmisriehan keskellä. Oli mukava vain kävellä vadelma-Breezya hörppäilen kaupanikkunoita katsellen ja erilaisia kiireisiä materiaali-ihmisiä tutkien, erehdyinpä tuhlaamaan viimeiset käteisenä uusiin mustiin farkkuihin ja käymään italiaisessa Mariossa syömässä Pollo Giusepin. Hyvin tyylikäs ja kauniin värimaailman omistava perheravintola, jossa oli ystävällinen henkilökunta. Sain tuhdista pizzasta loput kotiin foliossa.

Tukkoisuuden yritän niistää nyt nenäliinaan ja lähteä lenkille mustan eläimeni kanssa, raukka on saanut aamupäivät pärjätä 10 minsan pissalenkeillä tässä pari päivää, kun särky helpottaa illaksi.