Pentuötökän elämää

On tämä melkoinen ötökkä, ei nyt vallan kuusiraajainen ja sininen, ja yritä pelastaa yhteiskuntaansa sirkusöttiäisten avulla, kuten eräässä Disneyn kertomuksessa, mutta samalla huumorilla ja odottamattomilla juonenkäänteillä mennään. Ilmassa on naurua, jännitystä, myötähäpeää ja puhdasta iloa.

Marvel on vallaton koiralapsi. Riiviö, melkoinen jästipää ja selvän oman tahdon omaava pieni eläin. Vasta muutama päivä sitten se oppi kellahtamaan selälleen kun isoja, vieraita koiria tulee sitä tutkimaan, sillä aiemmin näiden tervehtiminen oli poskinahassa roikkumista ja lällättelyä. Kuumottelin jo, että tuleeko tästä samanlainen pollea poika kuin Merlinistä, mutta ehkä tällä on jotain älliä päässään.

Kotona yksin oleminen ja sisäsiisteyttä kohti oppiminen ovat menneet pääpiirteittäin hyvin. Kolme yötä ollaan menty jo kuivana ja koko yön yli nukkuen ja jäpikkä osaa pyytää kakalle ulos. Pissat tekee pissa-alustan päälle. Pahvia on saanut repiä ja natustaa, niin toistaiseksi huonekalutkin ovat olleet turvassa. Ruokahalu on edelleen hyvä ja osaa syödä "ruoka-viltin" päällä kuten muutkin koirat. Sateinen kylmä ilma on ikävää, kuten kuuluukin olla, ja silloin halutaan takaisin sisälle. Portaat sujuvat ylöspäin sujuvasti, alas ei vielä uskalla laskeutua. Hissin oven väliin olisi kiva tunkea nokka ja jaloissa pitää pyöriä ja piipata kun kotiovea avataan tai suljetaan. Tyypillistä pentutouhua.

Istuminen on jo helppoa ja sitä Marvel tarjoaa omakätisesti kun namia ja ruokaa jaetaan, tai laitetaan hihnoja. Nyt ollaankin siirrytty seisomis-harjoituksiin ja harvakseltaan kokeillaan maahanmenoa niin ikään. Paikalla oloa olisi pitänyt harjoitella jo aika päivää sitten, mutta ehkä me ehditään vielä mukaan. Säätiedotus luvanut mukavasti sadetta perjantaihin saakka, niin mikäs tässä harjoitellessa.

Marskin (uusi, hieno lempinimi) elävät omaa elämäänsä. Niillä on jumppapäiviä ja lepopäiviä, löysiä päiviä ja vilkkaita päiviä. Vuorotellen toinen pystyssä ja sitten on lurpallaan. Ruusuja en sentään ole vielä bongannut. En silti ole kamalan huolissani, bilettäkööt kuulottimet rauhassa. Niitä voi vähän hieroskella. Tässä menee vielä muutama viikko, ennen kuin maitohampaatkin alkavat tippua. Tämän viikon perjantaina isketään pennun niskaan 12-viikkoisrokote. Hui! Merlin saa myös reseptin Advocate-nimiseen lääkkeeseen, joka toivottavasti tehoaisi demodikoosiin. Läikät ovat tuntuneet lakanneet kasvamasta, mutta vielä kun iho eheytyisi sen verta, että karva alkaisi kasvamaan takaisin... mutta toivottavasti voi hiljalleen henkäistä helpotuksesta.

 Isot manssit kävivät viime torstaina Hyvinkäällä radalla. Olin skeptinen, juoksisiko Merlin suuntaan tai toiseen, koska ennen se on vierastanut sähköjänistä, vaikka vietti on selvästi ollut siellä taustalla nykimässä manssia eteenpäin. Nyt, koko talvi taukoiltuna vieheestä ja kevät myös, oli selvästi tehnyt tehtävänsä. Merlin nyki Miran käsistä melkein karkuun heti radalle päästyään Papu mukanaan, ja oli selvästi täpinöissään. Malttoi tuskin pysyä nahoissaan kun viehe lähti liikkeille ja koirakin otti räjähtävän lähdön. Kiihdytyssuoralla pidätin henkeäni, kun hetken näytti siltä, että tämä ajo oli nyt tässä... sitten Papu lähti kaarteelle ja Mer meni perässä hippulat vinkuen, ja ohikin vielä. Kilpavimma iski päälle ja saalisvietti hoiti loput. Parin sadan metrin tienoilla alkoi himmailu ja Papu meni ohitse, vaan eikö Merlin päättänyt voittaa ja kiritti loppuun parilla koiran mitalla. Mutta todella hieno juoksu molemmilta kaiken kaikkiaan! Olin loppupäivän pilvilinnoissa. Varmasti uskalletaan radalle taas uudelleen.

Huomenna on viimeinen työpäivä päiväkoti Saanassa ja sitten kesä on kysymysmerkkejä täynnä. Toiveet kesätöistä näyttää aika haikealta, mutta katsoo nyt.