Talviturkki ja titteli

Meidän talossa asustaa uuni tuore Suomen Muotovalio nimeltä Merlin. Viikonloppuna Riihimäen ryhmänäyttelystä tuli bongattua se viimeinen, kaivattu serti ja tässä sitä nyt patsastellaan. Olen mina ylpeä pienestä mustastani, jota vaikuttaa inhottavat kaljut läikät valtaavan. Onneksi huomenna menossa eläinlääkärille, josta toivotaan pikaista apua, sillä sertinmetsästys ei välttämättä lopu - Viron Voittajasta jos irtoaisi ruusukkeita, voisi toisen "kotimaan" titteli olla plakkarissa... vaikka eihän me mitään sellaista edes tohdita unelmoida ja ollaan tyytyväisiä jälleen yhteen hyvin onnistuneeseen näyttelypäivään.

Sellainen meillä oli Riihimäellä. Kolme manssia oltiin ilmoitettu, Merlin ja toinen avoimen luokan uros Roope, sekä Papu. Joensuussa oli menossa samaan aikaan näytelmät, samoin Oulussa ja Raumallakin oli ollut mansseja. Todellinen näyttelyviikonloppu siis kaikenkaikkiaan. Aamusta alkaen oli hyvin lämmintä ja urheilukenttä oikein imi aurinkoenergiaa. Jopa lämmönetsijä-Merlin läähätti kuumuudesta. Kehä kesti kaikenkaikkiaan parikyta minuuttia osaltamme ja oli selvää, että tuomari piti meistä kovin. Merliniä hän rapsutteli iloisesti ja palkitsi meidät ROPiksi paremmista liikkeistä. Ajatella, liikkeistä! Merlinin takaliikkeet ovat olleet melkoinen kompastuskivi koko alkaneen vuoden, mutta nyt hän päätti esiintyä komeasti koko päivän. Pitkä ja vaivaton ravi ylsi ryhmäkehässä meidät kuudennelle "sijalle". Se oli Merlinin päivä. Myös Papu sai neljännen sertinsä ja oli luonnollisesti vastakkaisen sukupuolen paras.


Hyvät liikkeet eivät ilmestyneet ihan tyhjästä. Hieman manssien mieltä pahoittaen käytimme ne kahlaamassa lammenrantaa Pitkin yksi päivä ja samalla kasteltiin pentukin. Löysimme myös "oman paikan" Vantaan perukoilta ja koirat ovat käyneet juoksemassa siellä niityillä ja mäkiä pitkin muutaman kerran. Marvel tuppaa haluamaan sinne minne isotkin ja sitä on joutunut sydän kurkussa nostelemaan pois kivikoista ja ojista. Pieni ei millään malttaisi odottaa kasvamistaan, se leikkii Merlinin kanssa vähintään yhtä rajuja leikkejä kuin kuka tahansa manchesterinterrieri. Merlin vaikuttaa todella hyväksyneen uuden pikkuveljensä ja vaikka otteet vaikuttavat välillä rajuilta, hammastelu tapahtuu hellästi ja pentu saa repiä korviakin tuon tuosta. Tyytyväisempi en voisi olla.

 Pentutreffeilläkin ollaan käyty, katsastamassa shetlanninlammaskoiria, mäyräkoiria, suomenlapinkoiria ja corginpentua. Hieman pienen pientä terriä ujostutti isojen seassa, mutta Leevi-sheltista vaikutti olevan kivaksi kaveriksi. Luvattiinkin treffata tämän kanssa uudemman kerran, kun omistaja työskentelee avian kulmilla. Tänään (maanantaina) pitäisi treffata kiinanharjakoiraa ja corgia, kuka ties jos saisi houkuteltua Jennan bulligansterin kanssa ulos maailmaan myös. Kuvissa Loki näyttää jo avian Isolta Pojalta, johan sekin jo yli kolmekuinen... niin se aika vain rientää...

Seuraavaksi minä olen tuomaroimassa pieniä pentuja Vantaan Jumbon parkkiksella järjestetyssä mätsärissä, sinne siis kaikki! Tallinna-viikonloppu lähestyy, samoin RotuRace ja niin ikään AgiRotuun olen Merlinin ja minut järkännyt. Pian alkaa Luhtilaukkaajien maastotreenit meidän osalta ja kesäkuussa taas on Kotkan Ruusu -näyttely. Viron Voittajaan mennäänkin valioluokassa, hih. Hih.


Nukkumassa jo pitäisi olla, että aamulla jaksaa kiikuttaa koirat ulos ja Merlinin näytille Tassuun. Toivon totisesti, että kyseessä olisi vain jokin ohimenevä ihotulehdus, sikaripunkki tms. Allergia tai kilpirauhasen vajaatoiminta tietää jalostushaaveille loppua sen sileän tien. Raapenäytteen ja verinäytteen toivon näin alkuun, toivottavasti niistä selviää ihomuutoksen syy ja saadaan helpotusta, ja mielenrauhaa.