Edellisestä ranttauksestani olisi voinut päätellä, että paheksun koirapuistoilijoita. En suinkaan, käyn itsekin varmasti 3-5 kertaa viikossa koirapuistossa, viihtyen siellä 15-60 minuuttia, pidemmän aikaa jos ollaan kavereiden kanssa sovittu tapaaminen tai minulla on useampi koira mukana, tai ehkä on jo niin pimeää, ettei koiria viitsi päästää irti muualla. Talvella käymmekin eniten koirapuistoilemassa ja kesäisin viihdymme metsissä.
Koirapuistot ovat siunaus, jos koiraa ei ole mahdollista päästää irti muualla. Vapaana olo tapahtuu tosin aitojen sisäpuolella rajoitetussa tilassa ja omistajat tuppaavat seisomaan yhdessä paikassa rupatellen omiaan samalla kun koirat keksivät parhaan tavan viihdyttää itseään. Tämmöinen peli vetelee niin kauan, kun koirat eivät keksi purkaa energiaansa huonolla tavalla. Hyvääkin tarkoittava koira voi saada aikaan melkoisen sopan, kun se pääsee vähemmän tasapainoisemman koiran kanssa tekemisiin.
Otetaan esimerkiksi oma koirani Aku, koska en halua puhua pahaa muista. Aku on rauhallinen ja iäkäs koira, joka haluaa koirapuistoon vaikka siellä ei olisi muita. Tyhjässä puistossa pappani viihtyy yllättävän kauan - se haluaa nuuskutella omaan tahtiinsa kaikki uudet uutiset ja käyntikortit, joita muut koirat ovat jättäneet. Aku löntystelee omaan tahtiinsa kaukana minusta, kun vaikkapa Robi ja Alia pysyttelevät lähellä eivätkä liiku ellen minäkin.
Aku ei pahemmin muista uroskoirista välitä ja olen aina ollut asiasta tyytyväinen. Pojilla kun on tapana vähän pullistella ja machoilla, kumpi on karjuista karjuin - ihan kuten kaksilahkeiset ystävämmekin. AP (Aku-Poika) osaa yleensä vältellä tällaiset dominoivat koirat, eikä vastaa haasteeseen, ja useimmiten konflikteilta vältytään kun Aku ei koirapuistossa mitään poliisimestarin paikkaa hae. Mutta tossuksi vanhasta herrasta ei ole - se ei siedä, että sen perässä roikutaan kiinni ja sitä käydään alistamassa nuorempien koirien toimesta. Pentuihin ja narttuihin Aku suhtautuu huomattavasti suopeammin ja kärsivällisemmin. Mutta auta armias, kun täysikasvuinen, mutta nuorempi, yleensä fyysisesti vahvempi ja kookkaampi uros tulee hitaasti, hartiat, häntä ja selkäkarvat pystyssä, huulet väristen ja intensiivisesti tuijottamalla, ja erehtyy laskemaan tassunsa ja leukansa koirani säälle. Kun varoitussignaalit vanhemmalta koiralta menevät kuuroille korville ja nuorempi uhoaja ottaa ukkelin tosissaan, se on tasan tarkkaan tappelu pystyssä. Vaikka Aku ei tappelua haluaisikaan.
Häviävän monet omistajat osaavat lukea koiransa lähettämiä signaaleja oikein, vaikka koirat keskustelevat kaiken aikaa muiden nelijalkaisten että ihmisten kanssa. Itsekään en ole mikään koirakuiskaaja, mutta kun näen Akun turhautuvan stalkkaajiinsa, ja alkavan tukeutuvan minuun saadakseen minusta voimaa, tiedän että on aika poistua. Tai kun Robi on niin fiksaantunut hyväntuoksuiseen narttuun ja alkaa häätää kilpakosijoita pois räjähtelemällä, on remmiin menon aika.
Minä kannatan koirien omistajille "ajokorttia". Opiskelkaa, tutkitkaa, harkitkaa pitkään. Koira ja ihminen ovat hämmästyttävässä symbioosissa toistensa kanssa ja koira lienee ainoa domestikoitunut eläin, joka ymmärtää ihmistä paitsi verbaalisesti, myös kehonkieltä ja tunnetiloja. Ollaan me sen verta velkaa, että voisimme tehdä saman koirille.
Vein tänään ensimmäistä kertaa Nikin ja Nuuan viereiseen koirapuistoomme. Tytöt ovat oivallinen esimerkki tasapainoisista, hyväntuulisista koirista, jotka osaavat lukea muita koiria ja joiden kehonkieli on ymmärrettävissä myös omiin silmiini. Nuua (punainen husky) alistui mielestelemään myös heti airedalenterrierin ja sekarotuisen uroksen (ennestään tuttuja) alkaessa kuumentua keskenään ja omimaan riehakkaita likkoja itselleen, ja saikin tilanteen rauhoittumaan. Koira-koira sanakirja toimi ja vältyttiin isommalta kahinalta!
Koirapuistot ovat siunaus, jos koiraa ei ole mahdollista päästää irti muualla. Vapaana olo tapahtuu tosin aitojen sisäpuolella rajoitetussa tilassa ja omistajat tuppaavat seisomaan yhdessä paikassa rupatellen omiaan samalla kun koirat keksivät parhaan tavan viihdyttää itseään. Tämmöinen peli vetelee niin kauan, kun koirat eivät keksi purkaa energiaansa huonolla tavalla. Hyvääkin tarkoittava koira voi saada aikaan melkoisen sopan, kun se pääsee vähemmän tasapainoisemman koiran kanssa tekemisiin.
Vein tänään ensimmäistä kertaa Nikin ja Nuuan viereiseen koirapuistoomme. Tytöt ovat oivallinen esimerkki tasapainoisista, hyväntuulisista koirista, jotka osaavat lukea muita koiria ja joiden kehonkieli on ymmärrettävissä myös omiin silmiini. Nuua (punainen husky) alistui mielestelemään myös heti airedalenterrierin ja sekarotuisen uroksen (ennestään tuttuja) alkaessa kuumentua keskenään ja omimaan riehakkaita likkoja itselleen, ja saikin tilanteen rauhoittumaan. Koira-koira sanakirja toimi ja vältyttiin isommalta kahinalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti