Good life

When you're happy like a fool 

Let it take you over

Jaksan aina uudestaan paistatella, kun Akun hyvää kuntoa ihmetellään ja kehutaan, koska tiedän tehneeni jotain oikein - olen kasvattanut terveen ja hyväkuntoisen seropin. Sekarotuisten kanssa on monesti arpapeliä, mitä pienestä touhukkaasta pennusta kasvaa, piileekö terveen ulkokuoren alla pelottavia sairauksia, joita rotuvanhemmat ovat antaneet. Tiibetinterrieriltä löytyy erilaisia silmäsairauksia ja polvitutkimuksia suositellaan, labradorinnoutajan perinnöllisten sairauksien lista on loppumaton, alkaen lonkkavaivoista. Kingcharlesinspanielia vaivaa sydänsairaudet sekä joitain silmävaivoja. Kingkalle on säästynyt serkkunsa cavalieria enemmän kamalalta syringomyelialta, sairaudelta, jossa liian ahtaaksi jalostetussa koirankallossa aivot ovat niin ikään puristuksissa. Suosittelen katsomaan Pedigree Dogs Exposed -nimisen dokumentin, joka kertoo rotukoirien jalostuksen tuomista haitoista.

Aku on säästynyt rotukoirien vaivoilta; virallisia polvi,- tai lonkkatutkimuksia ei ole tehty, mutta vuosittaisessa terveystarkastuksessa koiran niveliä tutkikaan käsin ja koiran liikkeitä tutkitaan, ja polvet on todettu hyviksi. Silmät ovat alkaneet samentua tässä vuoden aikana, mutta se johtunee iästä, Aku saavuttaa kunnioitettavan 12 vuoden iän ensivuoden helmikuussa. Poistatan papalta hammaskiveä kulmureista niin ikään kerran vuodessa rokotusten yhteydessä, ell tarkastaa myös rasvapatit yleiskunnon lisäksi. Piilokivestä lukuun ottamatta Akulla ei ole mitään kroonisia vaivoja. Viime talvena Aku kärsi vesihännästä, mutta se saatiin kipulääkekuurin avulla pois.

Miten olen sitten saanut pidettyä Akun niinkin hyvässä kunnossa, että sitä luullaan pennuksi ja nuoreksi koiraksi toisinaan? Olen jauhanut jo koiran vapaana pidosta, joten mainitaan nyt liikunta; liikutaan sopivissa määrin, koiran ehdoilla. Heti kun koira alkanut näyttää väsymyksen merkkejä, hidastamme tahtia. Vapaana ollessaan Aku itse määrää mitä tahtia menee ja kuinka monta kilometriä kävelee. Vauhti herralta on jäänytkin jo pois, vaikka vielä se jaksaa spurttailla koirapuistossa Ihanien Tyttöjen perään. Mutta parin tunnin metsälenkit ovat Akulle ihan peruskauraa. Päivä Match Showssa tai hyvän aikaa koirametsässä vaeltamassa saavat sen sitten väsyneeksi.

Meiltä ei ole myöskään lihastreenit jääneet vaikka koiralle on tullut ikää. Menemme yhä pariin kertaan viikossa kallioilla kiipeilemään, kesällä rullaluistelimme säännöllisesti, ennen kuin päätin kaatua ja venäyttää ranteeni, ja nyt talvella Aku pääsee koirauimalaan kuukausittain porskuttelemana koirauimalassa.

Mitä muuta? Hyvien geenien ja liikunnan lisäksi tarvitaan terveellistä ruokaa, jota eivät ole leivänpalat, sokerikuutiot, makaroonilaatikko ja makkarankuoret. Koira on sudesta hieman muokkaantunut lihansyöjä, joka tarvitsee hieman enemmän kuituja kuin esim. kissa. Mutta lihan olisi oltava peruste koiran ruokinnalle. Eikä se edes ole niin kallista kuin useimmat ihmiset kuvittelevat. Ei tarvita mitään lemmikkieläinliikkeiden superfoodia, joka maksaa yhden ruokakauppakäynnin verran kilolta. Ellei tietysti koiralla ole esimerkiksi joitain allergioita, ei löydy pakkasesta tilaa tai ei vain jaksa nähdä vaivaa. En minäkään kokkaile aamusta iltaan koiralle gourmet-aterioita, vaan käytän maalaisjärkeä ja lompakon mittatiloja hyväkseni.

Vasemmalla on yksi esimerkki Akun ateriasta; puolet kupista on porsaan lihasuikaleita, kolmasosa lihaisaa koiranmakkaraa, jonka päälle ei ole ripoteltu suoraa vaan kananmunankuoresta tehtyä jauhetta ja loput kupista täyttää porkkanaraaste toimittamassa kuidun tehtävää. Ennen ateriaa Aku nauttii nivellisän, mukana on raikasta vettä sekä jälkkäriksi tulee kuivatettu peuranluu. Oikealla puolella Aku taas syö kokonaista broilerin koipireittä, nahkoineen ja luineen päivineen.

Geeniperimän, liikunnan ja ruuan jälkeen mainitsen kurinpidon ja rakkauden, jotka mielestäni kulkevat käsikädessä. Kurinpidolla en tarkoita, että koiraa pidetään kuin armeijassa, vaan että pelisäännöt ovat selvät kotona, muiden eläinten kanssa, ulkona, ihmisten parissa, kylässä, liikenteessä... you get the point.

Rakkautta voi olla liikaa ja vääränlaista. Oikea rakkaus on kaikkea neljää edellä mainittua asiaa; geeniperimä, tarpeeksi liikuntaa, sopivaa ruokaa ja johdonmukainen koulutus. Mitenkö geeniperimä sopii tuohon pakettiin? Teen vastakysymyksen; voiko olla oikeaa rakkautta, jos ostat ylijalostetun koiranpennun, jonka elinikä on keskimäärin viisi vuotta ja joka kärsii puolet elämästään liian raskaasta rakenteesta, liiasta ihosta, liiasta turkista, liian lyhyistä jaloista...ja jalostat samaa rotua eteenpäin liian pienellä geenipoolista. Tarvitseeko jatkaa?