sunnuntai 13. marraskuuta 2011

My Dad's gone crazy

Isänpäivä!

Päädyin ihmettelemään ääneen, miksi tunnen niin huonoa omatuntoa siitä, etten sattunut ostamaan isälle kallista lahjaa ja tein "vain" rakkaudella tehdyn hienon kortin ja ajattelin ostaa ruusuja kun kaupat aukeavat, ja viedä ne sitten huomenissa ihan isän kotio asti sen sijaan. Kaupallisuus on tullut niin lujaksi osaksi ihmisen persoonaa, että on huono ihminen, jos ei osta hienoja lahjoja. Minulle lahjojen ostaminen ja saaminen on aina ollut hieman yhdentekevä asia, tärkeintä on olla paikan päällä ja henkisesti läsnä juhlistettavana päivänä.


Muistelimme veljien ja isän kanssa lapsuutta ja hyviä, hauskoja aikoja, kuten veljien ensimmäisiä känniänkyröitä ja minun karkaamisreissuja päiväkodista. Mauttoman ruuan vaihtuessa kuulumisiin, juoruihin ja kulttuuriuutisiin sitä ihastelee, miten hyvissä väleissä onkaan perheenjäsentensä kanssa.

Tänään lähden viemään ensimmäistä kertaa ulos uusia hoitokoiria, huskytyttöjä (vai alaskanmalamuutteja? En ole koskaan sattunut omistajalta kysymään kun ollaan satuttu samaan aikaan koirapuistoon) Nikia ja Nuuaa. Jännäksi menee, kun lähden kävelemään Rajakylään viiden piskin kera, olisi ehkä pitänyt priorisoida pikkukoirat ensin pihamaalle ja sitten isommat. No, nyt on vähän liian myöhäistä sille. Enköhän minä pärjää.

Ps. En vieläkään tajua isoveljen hiuslookkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti