jätän pois kaiken muun.
Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekin suomenkansalaiselle!
Minua ei pahemmin kiinnosta töllöttimestä minkään maailman pukujuhlat, joten vietin illan muokkailemalla tämän päivän kuvia ja viemällä pikkukoirat ulos reippaalle lenkille. Muistan sen ajan, kun olin todella laiska ulkoiluttamaan edes omaa koiraani, hyvä kun sai sen 1 h vietettyä ulkona sen kanssa, ja tänään tehtiin Jennan, Lunan ja Akun kanssa viiden tunnin lenkki Sipoonkorvessa ja tunnin lenkki Kontulassa kääkkien kera. Voisiko minua jopa liikunnalliseksi ihmiseksi sanoa?
Reissua varten sain herättyä ajoissa, vaikkakin tokkuraisena ja pyörin koko aamun kämpässä ihan puoliunessa, niin että epähuomiossa päädyin jättämään varasukat, avaimet ja puhelimen kotiin ovesta ulos juostuani bussipysäkille. Olinpas taitava.
Mutta ihana yllätys odotti ulkona! Nimittäin ensilumi ja pieni rapsakka, yhden asteen pakkanen. Ihanan valoisaa ja raikasta, ja unohtumisista huolimatta päätin olla koko päivän hyvällä tuulella. Autolla sitten hurautettiin Jakomäestä kohti Sipoota, tällä kertaa päätimme mennä kansallispuiston eteläpuolelle Sotunkin suuntaan, joten Jenna pysäköi auton Flatbergeteen ja lähdimme siitä sitten erittäin huonoja pitkospuita pitkin kulkemaan etiäpäin. Kävi nopeasti ilmi, että olisi hyvä ottaa kartta mukaan, joten se on ehdottomasti seuraavan reissun perustarvike.
Vastaan tuli sitten Storträskin lampi, jota ihailimme ensisilmäyksellä. Lunakin halusi ihailla lampea lähempää, joten syöksyi sitä katsomana bullterrierin säkenöivällä nopeudella - ja humps! Suoraan lammen pintaan jäätyneen lumen ja jään lävitse äkkisyvään. Ei siinä tullut paljoa ajateltua, kun heitin jo repun selästä ja juoksin koiran perään sen vedestä noukkimaan. Totta kai saappaat päättivät hörpätä ison annoksen raikasta vettä ja sain kävellä loppumatkan kalamaljat kengissä. Eipä se tahtia haitannut, sillä maisemat olivat komeat!
Kunhan eväät oli syöty, jatkettiin matkaa, ettei vilu ehtisi tulla. Oli aika tehdä toinen "me tehdään oma polku" -kierros seuraamalla jousiampujien patsaseläimiä. Ensi kerralla kyllä lähdetään semmoiseen paikkaan, jossa kiertoo kunnon reiti, eikä haahuilla kanervamättäillä ja pusikoissa ihan miten sattuu. Se kartta, kartta...
Olihan se sitten niin, että alettiin me emännät jo vähän väsyä ja koiratkin näyttivät tehneen jo mielestään tarpeeksi tarpomista nuoskalumessa. Lähdettiin etsimään reittiä takaisin Storsträskille. Kaunis päivä oltiin kumminkin kulutettu oikein edukseen ja kaikki olivat hyvällä tuulella kömmähdyksistä huolimatta. Seuraavalla reissulla ollaan entistä viisaampia ja minullakin on jalassa kunnon kengät eikä mitään pilipali-Seppälän kumppareita. Ja paksut villasukat.
Lisää kuvia täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti