Dog Days Are Over

Minua on viime aikoina kohdannut semmoinen vaiva, kuin kirjoittajanbloki. Writer's block. Raskas tiiliskivi minun ja luovan ajatusmaailmani välillä, joka estää vähän kirjoittamasta, vähän piirtämästä ja vähän valokuvaamasta. Ajatus ei kulje ja on niin pimeää ja synkkää, ettei haluta edes nousta aamulla (tai iltapäivällä) sängystä ylös!

Mitä viime aikoina sitten on tapahtunut?
Luna kävi kylässä. Onko edes liikkis naama, ei tuosta voi kun tykätä. Kävin myös kampaajalla, tukka lähti oikein kertaheitolla!

Shiina, 5 v.

Spike, 2 v.

Sora, 8 kk

Robi ja Alia ovat käyneet myös kyläilemässä pari kertaa, niille tekee hyvää nähdä uusia ihmisiä ja etenkin kissoja! Robi on päässyt ihan sanomaan nenäpäivää keskimmäisen kissamme kanssa (kissamme, yhteishuoltajuus kämppiksen kanssa tuosta nirsosta kermaperse-kissasta). Alia on aivan ihastunut kämppikseeni ja Robikin uskaltautunut käydä hänen sylissään vatkaamassa takamustaan iloiseen kääkkätapaan.

Vanhinta kissaani Shiinaa on välillä jopa leikittänyt, vaikka valkoinen pullataikina-katti tuntuukin välillä nukahtaneen pysyvään koomaan ja antaa nuorempien juosta pitkin huonekaluja puolestaan. Ikineiti täyttää ensi kesänä kuusi vuotta, jestas. Vastahan minulla pieni hörökorvainen rimpula huopahatussa sylissäni. Nuorin mirri Sora on aivan yhtä törttöpäinen itsensä ja oppii kovaa vauhtia Spike-"mammaltaan" uusia tapoja - kuten miten pissata joka nurkkaan kun emännän silmä välttää....

Kävimme Akun kanssa hoitamassa Hupi -nimistä tyttökoiraa. Villi ja vallaton pentukoira valloitti ainakin Akun sydämen, ja ne olisivat vain pussailleet toisiaan koko illan, ellen olisi ollut julma ja pistänyt heitä vuoronperään koiraportin taakse. Ja tänään Aku menetti turkkinsa minun hienoille trimmaustaidoilleni. Koiraparka.