Se on sitten maaliskuu.Merlinin karkausreissun jälkeen olen ollut hyvin skeptinen ja varovainen. Koirani säikäytti minut, minkäs teet. En halua menettää sitä auton alle ja ehkä vähän tuntuu, että tässä parisuhdehässäkässä yksilöiden huomioiminen on jäänyt vähemmälle. Niinpä ostin manssille jälkiliinan ja harjoitellaan sen kanssa uudestaan vapaanaoloa kun ollaan pienessä porukassa liikkeellä. Pilli roikkuu kaulassa ja yritän muistaa aina superhyvät namit mukaan. Kunhan tuo lumi, kerran jo sulanut, sulaisi uudelleen ja tulisi enemmän lämpöasteita, että terrieri pärjää ulkona ilman vapinaa, aletaan harjoittelemaan enemmän tokoliikkeitä ja muuta pikkukivaa kaksin Merlinin kanssa. Liekö parivuotias herkässä iässä, kun on sisälläkin niin hellyydenkipeä.
Olemme alkaneet tekemään myös ravaamistreenausta, jotta saisi Merlinin reisiä jykevämmiksi ja näyttelyä varten paremman vauhdin ja pituuden liikkeisiin. M on peitsannut pienestä pitäen, joten en ole sinänsä ollut huolissani sen luuston terveydestä ja ihmettelisinkin, jos se alkaisi puolestaan nyt yhtäkkiä itsekseen ravaamaan. Harjoittelemalla takaliikkeisiin on kumminkin tullut voimaa ja yhdenmukaisuutta, ja varmasti ihan pätevä treenaustapa. Itsekin saa hölkättyä, jos hihnan toinenkin pää hyötyy. Nythän on varattuna jo neljä näyttelyä toukokuulle asti, ensimmäisenä Savitaipale, jossa tuomarina Jetta Tschokkinen. Lukeman mukaan pitää vahvoista ja isoista koirista, mutta ehkä se riippuu rodustakin hieman. Merlin kumminkin on n.40 cm korkea säältään, eli rotumääritelmän sisällä, vaikka onkin sirompi kuin useammat urokset. Valttina sillä on hyvä pää, hyvät korvanasennot, hyvä selkälinja, hyvänpituinen häntä ja hyvä etuosa. Takajalkoihin on alkanut iän myötä tulla enemmän kulmia, joten olen aika toiveikas. Väri on melko nokinen ja turkki ohut, mutta katsotaan. Viime syksynä kun oltiin Vantaalla näyttelyssä, seurasin pariin otteeseen Tschokkisen tuomarointia. Rottweilerista hän valitsi omaan makuun aivan liian lihavan uroksen, mutta arvosti myös lihaksikkuutta, kuntoa ja luonnetta.
Savitaipaleen jälkeen ovat Lahti, Tampere ja Riihimäki. Helsingin Royal Canin Show kiinnostaa, hinta tosin on melko suolainen. Well, we'll see... Merlinin valioituminen on tähtäimessä ennen Maailmanvoittajaa, vaikka olisihan se komiaa valioitua sielläkin!
Mutta tosiaan, kuten mainitsin, lumi suli, kevät tuli. Viime viikolla oli suurimmalta osin lumipeitteet erinnäisiä kasoja ja jäälätäköitä lukuun ottamatta sulaneet. Itse tykkäsin kovin, koska kevät tuntuu entistä läheisemmältä. Päästiin koirien kanssa pellolle
ja saivat juosta yllin kyllin. Pappakin innostui ja juoksi nugettien tykö sellaista vauhtia, että hippulat vinkui. Niin sanotusti. Kävimme varaamassa Helsingin koirauimalaan ajan ja tänään koirat pääsevät polskimaan. Akun nivelille tekee uinti hyvää ja Merlin... no... polskii... parhaansa mukaan.
Lauantaina nappasin Metukan mukaani ja lähdimme Viikkiin tapaamaan uusia kaverikoiria! Mukana oli neljä dalmatialaista, kaksi jackrusselinterrieriä ja kääpiöpinseri. Alkukankeudesta, äijäilystä ja mittailusta kun päästiin eroon, niin leikki alkoi sujua todella kivasti. Merlin vähän yritti olla kukko tunkiolla ja seurasi leikattua dalmisurosta kuin hai laivaa, mutta ei yrittänyt liikoja, yritti vähän leikkiäkin. Mukavaa oli kaikenkaikkiaan ja sovittiin, että tehdään uusi tapaaminen piakkoin, kunhan sää on taas selkenemään päin. Tänään on tullut vettä, räntää ja lunta vuorotellen, ja nyt ulkona on ikävää ja harmaata.
Kun lauantainailtana vielä biletettiin kaverin synttäreitä, niin sunnuntaina soi kello seitsemältä ja vaati suihkuun menemistä. Oli se vaan mentävä, koska Vantaalla odotti meidän kolmannet agikisat. Kisafiilis ei ollut korkealla, mutta muuten olo oli rauhallinen. Homma menisi miten menisi!
Ja hyvinhän se menikin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti