Ei tämä ihan ruusuilla tanssimista ole ollut. Puolikuntoisena töissä ei ole tehnyt flunssalle löpöä, eikä yskimiselle ole näkynyt loppua. Eilen sitten tuli tuomio keuhkoputkentulehduksesta, plääh. Apteekkiin pitäisi itsensä jaksaa kuljettaa hakemaan troppia, koska huomenna Lauraa odottaa paatti satamassa ja seilaamme hetken merellä Miran kanssa.
Koiratreffeillä olemme käyneet ahkerasti. Talvella ei tullut nähtyä oikein ketään tai käytyä paljon missään, että jos nyt sitten senkin edestä. Sekä Merlinillä, että Papulla on opittavaa sosiaalisista taidoista, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Toissapäivänä, kun meitä oli peräti kahdeksan koiraa liikkeellä ihmisineen, M vielä roikkui riisenineidin takapuolessa kiinni kuin mikäkin vieteriukko, mutta eilen uudella tapaamisella ei ollut juuri mitään ongelmaa. Pari kertaa kun tiukasti sanoi, niin manssi jätti toisen rauhaan ja läksi jopa leikkimäänkin. Merlin ei ole koira leikkisimmästä päästä, liekö vanhemmalla Akulla asiaan jotain tekemistä, mutta käyttäytyä pitää silti osata. Ja hyvinhän se menikin. Pillille harjoitellaan vielä kovasti, kyllä siitäkin jotain vielä tulee. Vieheellä ei olla vieläkään päästy, saa nähdä päästäänkö koko keväänä...
Nyt pitäisi alkaa ehostautumaan syntymäpäiviä varten. Omiani. 24 vuotta pamahti tänään täyteen. Onnea minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti