Viimeinen tulvahdus talvea

... Ja se oli siinä!

Talvi tuli, talvi meni! Kovasti se yritti vielä tulla tänne eteläänkin pikkupakkasen, jään ja puuterilumen kanssa, mutta kauaa ei se jaksanut taistella väjäämäätöntä totuutta vastaan - kevät on tullut, piste. Vielä kerran pääsimme ladulle ja kelkan ääreen, ja manssit pistivät menemään kuin viimeistä päivää. Ystävältä lainattu kickspark Max kiisi kostealla hangella kuin painoton härveli konsanaan kun pienet mustanruskeat terrierit kiskoivat ja Laura itse potki menemään.

Merlin, vähän vetointoaan sitten viime vuoden jo menettäneenä, oli kuin uusi koira kuin hiski Noppa pistettiin eteen omistajineen potkimaan. Löytyipä miehestäkin vähän eloa kun piti naisen perässä juosta! Tehtiin mukava viiden kilsan keikka Mustavuoressa pienessä porukassa ja niin talvelle oli hyvä heittää hyvästit. Muutamassa päivässä lähes kaikki lumi oli aukealta sulanut. Varmasti metsästä löytyy vielä loskaa ja sohjoa, mutta kelkat ja pulkat ja reet on aika pistää varastoon odottamaan syksyn ensimmäistä lumisadetta.

Eipä tuota talvea kamalasti ikävä jäänyt, oli niin löysä ja voimaton tuulahdus Pohjoisesta, että sitä melkein odottaa oikean lumisen kauden alkua sitten vuoden lopussa. Jospa sitten oikea talvi tulisi ja oikeasti pääsisi vetämään!

Oltiin tuossa viime torstaina Miran ja koirien kanssa kävelyllä Haltiavuorella. Niin iso paikka koskineen, metsineen ja peltoineen, enkä ole koskaan kuullutkaan! Emme ehtineet pitkälle köpötellä liinoissa kiinni olevien manssien kanssa, kun aikataulu vaati lähteä takaisin kaupoille ja kotiin. Koirien virallinen kiinnipito aika on alkanut 1.maaliskuuta ja ihmisten ilmoilla ollessa on nuo vikkelät koirat ehkä hyvä pistääkin hihnan jatkeeksi. Hyvin pysyivät lähellä ja itselläkin oli suht turvallinen olo, kun tiesi pystyvänsä pysäyttää koiran 15 metrin päähän. Metsässä käkätti närhet ja tikat, ja tiaiset sirkuttivat. Vaan tuo ei ollut mitään fiilikseen, kun kuulin maanantai-aamuna ensimmäisen kerran peipon laulavan. Jep, virallisesti kevät. Kesä tulee kohisten.

Ollaan tehty manssien kanssa pyöräilyretkiä. Itseä kiinnostaa suorittaa Merlinin kanssa koirien "kuntotesti" eli AD-koe lähivuosina. Kokeessa poljetaan 20 kilometriä pyörällä (tai kävellen) ohjaajan kanssa niin, että koira ravaa pyörän vierellä vetämättä. Vetovaljaiden sijaan olen pitänyt normaita valjaita koirilla ja opettanut olemaan vetämättä. "Älä veä!" kaikuu enemmän Papulle kuin Mepalle, mutta hyvin tättähääräkin oppii kun tiukasti sanoo ja namilla palkkaa. Tänään poljettiin Ojankoon ja Hakunilan kautta takaisin Länsimäkeen niin, että kummatkin koirat ravasivat vierellä ja mentiin hissukseen. Saivat juosta hetken pellolla Ojangossa ja köröteltiin kotiin kaikessa rauhassa. Eilen mansseja hierottiin hieman Minnan jäljiltä. Merlinistä ei löytynyt minkään valtakunnan jumeja, Papulla oli lavat vähän juntturassa pannassa vetämisen johdosta todennäköisesti. Joten nyt selkää avaavaa ravaamista hihna löysällä!

Kevään ja vuoden ensimmäinen näyttely lähestyy. Lauantaina heräämme 6:30 ajelemaan kohti Savitaipaletta ja toivotaan parasta. Neljä manssia kehässä, Merlin on ensimmäinen ja Papu viimeinen. Olisihan se tuplapotti aikas hienoa. Skumppapullo jo valmiiksi...?