ALO3 & A3

Alkuvuosi on lähtenyt liikkeelle vauhdikkaasti, tutuissa koiraharrastuksen merkeissä. Itse etsiskelen edelleen ahkerasti itselleni pienempää asuntoa, nyt kun asun yksin eläinten kanssa. Toivottavasti löytyy edullisempi paikka pian jostain itä-Helsingin suunnilta.

Merlin ja Papu kävivät tuossa puolitoistakuukautta sitten virallisissa luustokuvauksissa. Papulla kaikki oli priimaa ja Merlinkin lonkatkin olivat A/At, harmillisesti toinen kyynär tulkittiin 1:ksi. Mennään nyt tällä tiedolla eteenpäin, katsotaan vuoden, parin päähän uusia kuvauksia, ja samalla voidaan ottaa selkä, onko siellä mitään ihmeellisiä. Nyt kun koulua tulee käytyä, niin valmistumisen jälkeen pääsisi vakituiseen työpaikkaankin ja saisi kuukausittaiset tulot! Ja maksamaan opintovelat takaisin Nordealle...

Merlin on kyynärätuomiosta huolimatta jatkanut harrastamista. Jätämme vetohommat nuoremmalle ja innokkaammalle, mutta otettiin tilalle uusi laji, nimittäin toko. Mölleissä käytiin joulun jälkeen hienoin tuloksin: 132/160 ja 1.palkintosija. Minuutin paikkamakuu ei ollut mikään ongelma. Virallisissa kahden minuutin paikkamakuu meni sitten ihan plörinäksi tammikuun puolessa välissä, kun sinne uskaltauduttiin. Tunnelma oli jännittinyt, mutta meillä oli hauskaa ja saimme kumminkin tuloksen! ALO3 plakkariin pistein 129/200. Paikkamakuu meni nollille ja hyppy ja seuruusta seisominen oli vähän kökköjä, ja seuruukin olisi saanut olla napakampaa. Maaliskuussa olisi tarkoitus mennä seuraaviin koitoksiin kokeilemaan, joten tässä on hyvin aikaa treenata itsemme kisakuntoon. ALO2 olisi sitten seuraavaksi tähtäimessä! Rally-Toko on jäänyt taka-alalle, ei oikein saanut tuulta alleen meidän kohdalla, mutta ehkä me vielä. Kesällä on kiva treenata kun pääsee ulos treenaamaan vaikka joka päivä, niin josko sitä tulisi vielä RT meidän kisalistalle seuraavaksi.

Alkuvuoden talvi on ollut todella outo. Vuoronperään kireitä pakkasia ja kuivaa ilmaa, sitten vesisadetta, loskaa ja plusasteita. Missään ei ole oikein hyvä olla, joko on liian liukasta tai liian märkää. Harmittaa kun aktiivisesti ei ole päässyt puistoilemaan liukkauden kelien takia. Marvelkin on pistänyt kunnon teinivaiheen päälle reippaassa 10 kuukauden iässä, ja toisinaan sen korvat ovat niin tötteröllä, ettei sitä voi irti päästää. Kerran se pääsi rusakon jäljille pihasta ja se oli menoa sen jälkeen. Nyt pysyy tiukasti hihnassa.

Marvelin kanssa käytiin myös vuoden ekat näytelmät! Siinä missä Merliniltä puuttuu enää yksi CACIB ja sitä myötä inttivalion titteli, Marvel on vasta aloittelemassa näyttelyuraansa. Mer on tauolla talvitauolla näyttelyistä ja sille olen miettinyt toukokuun Royal Canin Showta, Eukanuba Showta ja joulukuun Voittajia, toivoen, että jostain niistä bongattaisiin viimeinen puuttuva valkoinen ruusuke. Jokunen ulkomaanmatkakakaan ei kuulosta mahdottomalta, jos rahatilanne antaa myöten. Ja saattaahan tuo jossain ryhmiksessäkin esiintyä, jos siellä on tuomaroimassa joku mielenkiintoinen tuomari. Muutoin Merlin alkaa olla aika valmista kamaa näyttelyistä, tiedän millainen se on ulkomuodoltaan ja se on pärjännyt hyvin "kokoonsa" nähden. Jalostusarvoa sillä ei enää ole, kun ykkösen kyynärää en halua periyttää sillä eteenpäin, joten saattaa hyvin olla, että jätkä joutuu jossain vaiheessa elämäänsä luopumaan palleistaan. Mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin.


Marvel kävi joka tapauksessa Turussa nappaamassa itselleen Varasertin ja PU2-sijoituksen. Aika hienosti keskeneräiseltä aropupulta! Tuomari olisi tykännyt mahdollisesti enemmänkin, jos otuksen korvat eivät sojottaisi jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan joka toinen sekunti. Mutta hienosti silti! Uroksia ei ollut kuin kolme, ja todella nätit koirat olivat roppi ja vsp, joten sinänsä ei harmitakaan. :) Ja Papustiina tietenkin valioitui Suomen Muotovalioksi!

Sitten vielä kolmanteen asiaan, nimittäin Merlin ja agility - ukko meni ja repäisi itselleen SERTin Vantaalta kisoista ja se tarkoittaa lähtöpasseja 3.luokkaan. Kuulostaa aika hurjalta, kun miettiin miten lapsenkengissä me vasta ollaan. Meillä on myös vauhdista pulaa, jota lähdetään nyt treeneillä etsimään. Yritetään pysyä erossa kisoista niin kauan, ennen kuin saadaan etenemää parannettua ja vauhdinhuumaa ja varmuutta etusuoriin. Me kummatkin kaipaamme itsevarmuutta tekemisiimme, hermostumme ja nynnyilemme liian helposti.

Mutta AVA ei ole ehkä sittenkään aivan turha unelma.Uskon, että sinne päästään. Ei ehkä aivan lähivuosina, mutta päästään kumminkin.

Vuosi 2014

Vuosi vaihtui eilen. Mitä edellistä vuodesta jäi mieleen koirien kannalta?

Marvel tuli kotiin. Pieni, ärsyttävä ja rakastettava Marakatti saapui kasvattajalta toukokuun alussa ja valloitti meidät kaikki avoimuudellaan. Marvel ehti edellisvuonna käydä Luhtilaukkaajien ja Dog Force Onen viehetreeneissä sytyttelemässä saalisviettiään, osallistua Makkarajuoksuihin ja Möllimaastoihin. Se oli kolmesti pentunäyttelyissä ROP ja ehti käydä Ruotsissa nappaamassa ERIn norjalaiselta tuomarilta. Mätsäreissä se oli BIS-kehässä neljä kertaa. Se ehti kerran käydä vetämässä kelkkaa yhdessä Lokin ja Lunan. Marvel kunnostautui hakukoirana ja tänä vuonna on tarkoitus aloittaa hakutreenit kunnolla.

Marvel kasvoi isoksi ja vahvaksi, mutta ei mennyt yli ihannemittojen. Toisaiseksi se on jämähtänyt 41,5 sentin säkäkorkeuteen ja reilun kymmenen kilon painoon. Korvat elää omaa elämäänsä päivittäin, niitä teipattiin kerran puoli päivää ja sitten minulle, että koiralle riitti. Marvel saa olla hörökorva, näyttelyt eivät ole meille niin tärkeitä, että vartavasten niitä pitäisi alkaa alteroimaan koiran ulkomuotoa.

Merlin kävi ekaa kertaa radalla onnistuneesti, juosten koko matkan yhdessä Papun kanssa. Kaksikko kävi paljon maastossa yhdessä treeneissä ja osallistuivat parina niin Makkarajuoksuihin kuin
Möllimaastoihinkin. Saavutimme vuoden agilitytavoitteemme ja ylenimme 2.luokkaan, josta nappasimme kaksi LUVAA muutamalla startilla ja olemme nyt yhden nollan päässä kolmosluokasta. Kokeilimme kesällä rallytokoa, mutta en itse innostunut siitä kamalasti. Sen sijaan uskalsimme mennä möllitokokokeeseen, josta saimme 1.palkintosijan ja 3.sijoituksen pistein 132/160.

Merlin valioitutui Suomen ja Viron Muotovalioksi toukokuussa ja nyt yhden CACIBin päässä kansainvälisen Muotovalion tittelistä. Nyt Merlin on näyttelytauolla kasvattamassa karvaansa. Merlin kävi kilpirauhaskokeissa heikon karvanlaadun takia, mutta arvot olivat normaalit. Merlinillä todettiin terveet sydän, silmät ja polvet. Odotamme Kennelliiton eläinlääkärin lausuntoa kyynäristä ja lonkista. Merlinistä on tarkoitus ottaa tänä vuonna DNA-testi periyttääkö se karvattomuuttaan. Tänä vuonna keskitymme kehittymään agiltyssa ja avaamaan virallisen tokokoe-tilimme

Aku on ollut eläkkeellä. Se koki hoitopaikassa kesällä viiden kilon painon nousun ja ollaan tehty töitä, että ollaan saatu paino pysymään normaalina. Akun kanssa on tarkoitus käydä muutamassa mätsärissä tänä vuonna, mutta muuten keskitytään vain luomaan vanhalle koiralle hyviä ja kivuttomia loppuvuosien muistoja.

Syksy toi flunssan

Nimittäin Marvelille. On se viikon tuossa yksinyt ja niiskutellut, pieni rukka. Viikko riehumatta ja leikkimättä on koiranpennulle pitkä aika. Todella pitkä. Viikon aikana Marvelilla nousee paino noin 30-100 g vielä tässä vaiheessa riippuen ruuan,- ja liikunnanmäärästä ja viikossa se ehtii oppimaan yhden uuden asian.



 

Aku elokuussa

Lokakuussa

Ei olla antibioottia haettu vaan ihan levolla ja nesteillä menty. Aikuisiin koiriin kennelyskä ei ole vielä iskenyt ja toivottavasti ei iskekään. Varsinkaan Akuun, lienee kaikista vaarallisinta hänelle tuommoinen koirien perustauti. Onneksi on päässyt hyväänkuntoon alkusyksyn aikana! Sopivaa ruokaa vanhukselle maltillisilla annoksilla, varovasti lisättyä liikuntaa, hierontaa, trimmausta, harjausta, kynsien leikkausta ja rakkautta ja Pappa on taas parempi! Meidän vakiohieroja kävi eilen hieman jurnuuttamassa vanhusta ja selkähän sillä oli aivan juntturassa, niin nyt varovasti aletaan jumppailemaan annetuilla ohjeilla. Kulkee myös hieman vinossa, niin yritetään saada tasapainoon ja tehdään kahdeksikkoja. Papulla oli kanssa lantio ja takajalat juntturassa, jumppaan menee sekin.
Muuten on ollut syksyisää, melko sateista, usvaista ja harmaata ja toisinaan pieni pilkahdus auringosta. Kuvaushommia ei ole ollut HVK:n syysmaastojen jälkeen, toisaalta ihan mukavaa pitää taukoakin välillä. Merlin lähtee viikon päästä Turkuun agiliitämään, jos vaikka vihdoinkin se viimeinen LUVA tulisi, että liikuttais kohti kakkosluokkaa. Ohjaan myös Lunan klo 9 hyppyradalle, iiks! Kahden viikon päästä puolestaan mennään Marvelin kanssa (tervehtymisestä hieman riippuen) Lahteen pentunäyttelyyn Helin Tensonille. Eipä sinne tule kuin Marvel manssiväestä, mutta mitä tahansa voi käydä... se nähdään sitten.

     

 

  



Oli syyskuu

Koska olen niin rajusti laiminlyönyt blogiin kirjoittamista, niin aloitetaan yksinkertaisilla peltoilukuvilla. Loppukesään kuului helle, ilman viileneminen, pyörätreenien alkaminen, agilityyn tuskastuminen, Terri-Eri ja ROP-pentu, Maailmanvoittaja ja sileä ERI, köyhyys, itseinho. Nyt syksyntullen on tullut yöpakkaset, hyvä fiilis, pitkät lenkit, työpaikka, näyttelyinto, lintujen muutto, Akun trimmaus ja kuntoon saanti, raakaruokinta ja koiratreffit. Sekä paljon, paljon valokuvaamista!

Blogi jatkuu taas normaaliin kerta viikkoon tai pariin tapaan. Seuraavaksi informoidaan tämän päivän tulevasta bongausreissusta mikäli huono olo siirtyy toiseen ulottuvuuteen ja viikonlopun HVK:n maastokilpailuista.

Hulluna harrastuksiin

Voi että koiranomistajan elämä on toisinaan palkitsevaakin! Ja sitten kun on tällaisia pieniä/keskikokoisia koiria, joilla on erilaisia ominaisuuksia, mutta tahtoa, halua ja intoa, niin näiden kanssahan tulee kokeiltua vaikka mitä. Viime vuoden toukokuussa upposimme syvälle vieheharrastuksen pariin ja siitä on tullut agilityn ohella ykkösjuttumme saalisviettisen ja nopean koiran kanssa. Se on vietikkään koiran henkireikä ja intohimo - järjenvalo sammuu ja katseessa syttyy aivan toisenlainen liekki. Rauhallinen uuvatti-Merlinkin huutaa ja ulvoo, ja tempoo, kun moottoriviehe lähtee käyntiin niityn laidalla. Marvel on niin ikään syttynyt todella hyvin vieheeseen ja ajaa varmasti ja hallitusti, pisimmillään noin viisikymmentä metriä pienen käännöksen kera. Mennään varmaan näitä pieniä pätkiä 6-7 kuukauden ikään saakka, kunnes voidaan alkaa miettimään kokonaista rataa. Toki riippuu hieman koiran fyysisestä ja henkisestä kehityksestä. Luhtilaukkaajien rapamaastoja on aikaistettu kuukaudella ja minimanssi on silloin puolivuotias... pentuluokkaanhan sitä voisi mennä tättäröimään. Merlin on pokannut kahdet 8.sijat kaksista kisoista hyvin pistein, ja toivossa on pitää paikka top 10 juoksijoissa pienissä aikuisissa.

Viime lauantaina Merlin ja minä hosuttiin ensimmäisissä rally-toko treeneissämme. Rally-Toko on vauhdikas, hieman helponnettu laji tokosta, jossa koiraa saa kehua koko suorituksen ajan. Radan halki suoritetaan erilaisia temppuja, käännöksiä ja paikallaoloa hyvässä hengessä ja löysällä hihnalla. Minä olen opettanut Mepalle seuruun ja sivulletulon melko puolivillaiseksi kun lähinnä keskityttiin agilityyn, mutta nyt kun on innokkaita ohjaajia tarjolla muissa lajeissa, niin mieluummin mielekästä ohjeiden kuuntelua uudessa lajissa kuin paikalla junnaamista vanhassa. Merlinkin vaikutti olevan innoissaan uudesta tekemisestä! Ensimmäisellä kieroksella se oli skarppi ja tehtiin kylttien temput hyvin. Tokalla kierroksella meni vähän kaukaisuudessa olevan koiran etsimiseksi, mutta kaveriohjaajalta saatiin jo hyviä vinkkejä eteentulon harjoitteluksi. Rutistettiin vielä kolmas kierros videolle, josta näkyy, että sivulle tuloa täytyy harjoitella vielä rutkasti. Seuruu on aika kivannäköistä, etenkin kun sitä ei ole paljoa ylipäätään treenattu. 

Kuva C Tyrni Särkkä

Kuva C Tyrni Särkkä

Kuva C Tyrni Särkkä

Merlin palkkautuu kehuista, sekin tuli taas todistettua ja juuri kun yrittänyt päästä tokoharjoitteluissa eroon lysyssä ja vinossa kulkemisessa, nyt vaihdoimme koiran kanssa katsekontaktit ja pikku musta heilutti häntäänsä - "Hei mamma, mulla on kivaa!"

RT taitaa jäädä meidän harrastuslistalle pysyvästi ja kuka tietää, ehkä ensivuonna suunnataan kisoihinkin. Nyt harjoitellaan tämä viikko sivulle tuloa ilman käsimerkkejä, eteentuloa ja palkkaamista.

Marvelilla ei riitä kärsivällisyys nypläämiseen, mutta hänpäs pääsi tänään ekaa kertaa hakumetsälle. Koska minimanssi uisi SPKL-liivissä, niin hän sai oranssin huomioliivin ylleen ja eiku menoksi. Tyrni toimi maalimiehenä ja muutaman sekunnin ihmettelyn jälkeen pentu katosi kuusen taakse etsimään eksyneen maalimiehen ja palautti mallikkaasti takaisin keskiviivalle. Marvelin ei tarvinnut etsiä Tyrniä kuin kolmisen kertaa alta kymmenen metrin matkalta, mutta nopeaa se tajusi homman juonen ja oli innokkaasti siinä mukana. Mukana oli myös Jennan Luna ja Loki, joista valkoinen riiviö vei voiton. Luna lähti minun perään hyvin ja tuli innokkaasti hakemaan palkan, mutta ei oikein malttanut lähteä mun kanssa yhtä matkaa takaisin maaliviivalle. Saksanpaimenkoira Vea ja holskut Ykä ja Jaapi olivat hienoja kaikki!

Kuva C Mio Mäkijärvi

Oli meillä agilityakin sunnuntaina. Vähän aikaa ollut bleh-fiilis agin suhteen kun ei olla päästy ohjattuihin treeneihin, mutta pian sekin korjaantuu! Ehdin vihdoinkin lähteä keräämään pisteitä talkoisiin, ja pisteet tietävät mahdollisuutta ostaa treenikertoja muilta seuran jäseniltä! Wuuhuu! Omatoimitreeneissä viimeksi meiltä sujui kepit mukavan vauhdikkaasti ja irtoamisen putkeet. Muutama onnistunut, joskin hidas sylikäännöskin meni. Kyllä tää tästä.

Tiistai onkin sitten koirien lepopäivä (lähdetään aamulla tukkuun Miran ja Katin kanssa) ja keskiviikkona suunnataan näillä näkymin Lahteen mätsäriin. Porvoon ryhmis lähestyy, iik iik!

Pennun tärkeät taidot ja napinaa

Meillä on tärkeää, että koirat tulevat toimeen muiden koirien kanssa. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta sietää pitäisi. Me tapaamme paljon muita koiria treeneissä, kisoissa, treffeillä, puistossa ja tuttavien koiria ulkoiluttaessa. Sosiaalinen koira on minulle melko korkealla oleva kriteeri, koska suurin osa omista sosiaalisista kohtaamisistani on muiden koiranomistajien kanssa. Koira joka murisee, dominoi, pelkää tai arastelee muita koiria ei ole monesti kovinkaan yhdistävä tekijä vieraiden ihmisten parissa.

Onni onkin rohkea ja sosiaalinen pieni koiranalku nimeltä Marvel. Se pitää niin isoista kuin pienistä koirista, ja pienen sähläämisen jälkeen osaa jopa käyttäytyä ja kuunnella vanhempia koiria, kun nämä asettavat rajoja.

Me ollaan vietetty heinäkuun hiljaiseloa ja käyty enimmäkseen vieheellä, nukuttu pitkään ja talssittu luonnossa. Tuli nähtyä HTTYD2 ja voi että oli ihana elokuvakokemus! Imelänmakea, mutta mehevä pulled pork burgerikin tyli syötyä Amarillossa. Rahat ovat pitkästä aikaa todella tiukilla, joten pitäisi vältellä nyt muutama viikko minkään ostamista... Seure aukenee elokuussa ja olen pistänyt paljon keikkatoiveita ja hankkinut uuden rikosteriotteen, joka pitäisi heti muistaessa kiikuttaa Kampin toimistoon. Huomenna nähdään kaveria ja tämän kahta basenjia puistossa ja ajateltiin me piipahtaa Falkullan kotieläinpuistossakin.

Eilen oltiin Marvelin ja Merlinin kanssa pentutapaamisessa Hakunilassa. Paikalla oli kahdeksan koiraa, pieniä pentuja, vuosikas ja kolme parivuotiasta. Kaikki viihtyivät keskenään hyvin, pujotellen muovitettujen heinäpaaluje välissä ja juosten hippaa. Marvelkin pisti ihan kunnolla leikiksi ja nautti koko puolitoistatuntisen muiden koirien kanssa. Merliniä ei huvittanut leikkiä vieraiden pentujen kanssa vaan komensi nämä pois jaloistaan, silmäili vähän vuosikkaan Cola-folkin kanssa ja osasi hienosti tulla luokse, vaikka tiellä käveli koiria ja hevosia välillä.

Tänään on taas torstai ja lähdetään Hyvinkäälle vieheelle. Marvelin voisi käydä matkalla punnitsemassa Musti&Mirrissä, oma vaaka näyttäisi manssin extrapainolla 7 kiloa. Aikamoinen jötkäle 4,5 kuukauden ikäiseksi terrierinpennuksi!

Vielä puolitoista viikkoa Porvoon ryhmänäyttelyyn, jossa on vain Merlin ja Papu, tuomarina Kimmo Mustonen. Voitto ei ole mikään itsestäänselvyys kummallekaan manssilla, jos Mustonen ei löydä minimansseissa mieleistään, mutta toivoa sopii! Tuomari piti ainakin pennuista oikeasta koosta, mutta oli myös tarkka liikkeistä. Katsotaan mitä tuleman pitää. Terri-Erissä, tai tänä vuonna World Terrier Showssa pikkumustia on huikeat 33 koiraa. Maailman Voittaja laittoi paremmaksi ja manchesterinterrierejä on 40 kipaletta, mikäli kaikki ilmoittautuneet pääsevät paikalle! 40! Hui, se on jo melkoinen määrä! Mitään mahkuja ei tuommoisen kaljukaulan kanssa ole, mutta ihan pelkän kokemuksen vuoksi tunnelma on varmasti Messukeskuksessa huikea! Terri-Erissä tuomarina on ruotsalainen Cindy Pettersson, joka viime vuonna kyllä kehui Merliniä paljon, mutta nyt paikalle tulee muitakin todella hienoja koiria. MV:ssä on brittituomarina Andrew Brace - rodun kotimaan tuomari on aika hienoa saada näin isoon tapahtumaan mukaan. Reilu kolme viikkoa Messarin suureen tapahtumaan!

Kesäkuu pähkinänkuoressa

Hupsista keikkaa, niin siinä kävi, että ehdin vain kerran kirjoittaa blogia kesäkuussa. Tallinnanreissu on jo muinaista historiaa ja siinä välissä on ehtinyt tapahtua Kotkan reissue, juhannus, Flamingo Spa, Marvelin rokotukset ja törkeä kasvu, viehetreenien kunnollinen aloittaminen, Merlinin sikaripunkin parantuminen, Pride ja kuukauden työttämänä olo!

Kotkassa oltiin ja käytiin ja loikoiltiin. Paistoimme kauniissa grillikatoksessa makkaraa ja läiskimme hyttysiä ihostamme, ja hytisimme kylmässä kammarissa ohuiden peittojen alla. Miran isovanhemmat olivat varsin mukavia ja vieraanvaraisia, ja talon koirat ottivat touhuavat terrierit hyvin vastaan nartun tiineydestä huolimatta. Piipahdimme me myös siellä näyttelyssäkin, joka oli lyhyt vajaa tunnin piipahdus kauniissa ja tuulisessa merimaisemassa. Merlinin valioluokan korkkaus alkoi SA:lla ja PU3-sijalla rintakehän vähyyden rokottaessa tällä kertaa. Papu sai toisen CACIBinsa ja olis PN2.

Juhannusta vietettiin puolestaan kaveriporukassa harmaassa ja sateisessa säässä Hyvinkäällä hiekkakuopilla viiden koiran kera. Makkaran sijaan paistoimme pihvit ja vaahtokarkkeja, kuuntelimme musiikkia ja heittelimme koirille palloa. Muutama viluinen, mutta rento tunti siinä vierähti ja bileet jatkuivat miedon alkoholin merkissä kotosalla. Pappakoira oli jaksanut riekkua hiekkamäissä ylös alas ja palautin hänet hyvillä mielin takaisin hoivakotiinsa Herttoniemeen.

Flamingo Spa oli mukava. Siihen kuului valkosavinaamio ja mineraaliallas sekä herra Hakkarainen.

Marvel on tällä hetkellä vaatimattomat 6,1 kiloa. Sille on kasvanut todella mukavat kulmaukset niin eteen ja taakse, hanta on venynyt, pää on valtava eivätkä tassutkaan nyt ihan pienet ole. Nelikuinen lapsi juoksee viehetä kuin paraskin ammattilainen tappoon asti ja nappasi ensimmäisestä mätsäristään punaisen nauhan ja runsaasti kehuja. Hieman hoikkaan kuntoon päässyt Merlin oli Hyvinkäällä sinisten pienten aikuisten ykkönen ja perseili sitten BIS-kehässä hyvän käytöksen korvaamiseksi. Päätettiin Miran kanssa tiristää yksi näyttely ennen Terri-Eriä ja Maailmanvoittajaa ja piipahdetaan Porvoossa ryhmänäyttelyssä 26.päivä heinäkuuta eli kolmisen viikon päästä. Mepalla on hyvää aikaa kasvattaa hieman karvojaan takaisin, sillä sikaripunkki on nujerrettu - oikeastaan se melkein kuoli itsekseen ja panikoin todennäköisesti aivan turhaan. Noh, onpa varalta olemassa kallis 50 euron lääke, jos nyt sattuisi niinkin huono tuuri, että joku toinen huushollin elukka sen saa...

Vieheellä ollaan käyty ja paljon. Niin radalla kuin maastossakin. Ja koirat nauttii.

Nyt tulee uni silmään, joten jatketaan taas pian... niin no, AgiRotuun piti mennä tänä vuonna, mutta polvi petti alta ja konkkaan huomenna parin koiran kanssa mätsärissä Tuomarinkartanolla.