Another year ends

Huaah, mistähän sitä aloittaisi... tässä taas hetkeen ole tullut naputeltua, vaikka taas toisaalta, mitään maata mullistaavaa ei ole tapahtunut. En pahemmin uutta vuotta juhlistanut (raketit suoraan sanottuna hieman pelottavat, minua, että koiraa), joten makkarinikkunasta tuli vain katseltua räikeimpiä pamahduksia vuoden vaihtuessa.

Kun sossu tai näemmä Kelakaan ei ole valmis auttamaan nousseen vuokran kanssa, alkaa minulla tulla hieman huolestunut olo. Uusin työsopimukseni Seuren kanssa ja tässä odottelen sydänpysähdyksissä milloin viimein saisin aloittaa keikkani päiväkodissa. No, eipä tuossa mitään, kai ne ilmoittavat ennen kuin vievät katon pään päältä, hehe... he. Ei naurata.

 Olen ollut myös kestoflunssan kiusattavana pitkään, kuumetta/lämpöä riitti viikon ajan, ja väsynyt olo jatkuu. Korvatulehdus tekee uudestaan tuloaan, ties vaikka ei ollut koskaan lähtenytkään. Viimein alkanut talvi (joka tänään koki taas kolauksen vesisateen ja plusasteiden muodossa) piristivät kummallisesti, mutta luulenpa, että minun tarvitsee vain saada arki kunnolla takaisin, rahaa tilille, vuokra maksettua ja alettava elämään hieman sosiaalisemmin. Koira antaa seuraa tiettyyn pisteeseen asti, mutta oikeastaan minä kaipaan ihmisiä. Minä. Kaipaan. Ihmisiä. Sanoinhan, ettei naurata.

Nuorempien kissojen päättäessä uittaa eteisen ja laukkuni märillä eritteillään ja kämppiksen innostuessa tehdä kahta duunia, minä lähinnä istun kotona ja mietin maailman menoja. Kävimme Jennan kanssa mätsärissä Mäntsälässä, koirat edustivat itseään ja emäntiään oikein mallikelpoisesti, ja olimme ylpeitä näyttelypossuistamme. Henkilökohtaista voittoa ja arpavoittoja lukuun ottamatta lähdimme kumminkin tyhjin käsin kotiin, Lunan ollessa sininen, eikä sijoitusta (mutta pärjäsi hienosti toiseksi viimeiselle kierrokselle!) ja Akun ollessa punainen, eikä sijoitusta. Ehkä tulevana sunnuntaina onnistuu paremmin, kun vien Akun, että Robin Espooseen kehäilemään.

Viime lauantaina kävin hoitamassa muutaman tunnin ajaksi Lunaa, se oli virkistävää vaihtelua, kun pääsi pois neljän seinän sisältä! Bullineiti käyttäytyi myös odotettua nätimmin ja saatoin huoletta viedä koiruudet puistoilemaan. Ai, että iloista bullterrieriä on kiva seurata ja kehua! Tsemppiä Jennalle Lunan koulutukseen! Kyllä koira lopussa palkitsee kovasta työstä. Omat pentusuunnitelmani olen laittanut hollille niin kauaksi aikaa, kunnes rahaa todella alkaa tulemaan säästöön. Olisi niin helppoa vain unelmoida ja suunnitella tulevaa, mutta totuus lienee, että pitää saada nykyhetkikin kuntoon ennen mitään muuta. Ja siihen tarvitaan rahaa. 

Kävin tänään pitkästä aikaa ulkoiluttamassa huskysiskoja (sanon niitä huskeiksi, vaikka sekarotuisia ovatkin). Hektinen iltapäivä oli omalla painollaan mukava, siivoamisen lomasta lenkille ja lenkiltä Ryhmäteatteriin isän kanssa katsomaan Jatkuvaa Kasvua -niminen esitys. Pääsin vihdoin katsomaan Aku Hirviniemeä livenä, ja ai vitsi kun tykkään kyseisestä näyttelijästä. Esitys itsessään oli varsin mainoa, impulsiivinen, ajankohtainen ja idearikas. Dialogi oli niin hauskaa, että isäkin joutui 

pyyhkimään silmäkulmiaan nauramiselta. Löytyi totuudenomaista huumoria sairaanhoidosta, yrittäjyydestä ja suomalaisesta perusrehellisyydestä, ja oli virkistävää katsoa yhteiskuntaansa lavanäyttämöltä viiden ihmisen esittämänä. Martti Suosalo ja Tiina Lymi olivat hyvä kuten aina, mutta Aku oli lempparini. Pitäisi päästä käymään teatterissa useamminkin. 

Huh. Tänään on jo torstai. Ollaan puolessa välissä tammikuuta ja parin päivän päästä alkaa kolmas viikko tätä vuotta. Tällä kertaa vähän pessimistinen ja valittava kirjoitus, ehkä ensi kerralla taas löydän jotain kunnolla hehkuttamisen aihetta. Pitää alkaa kirjoittaa useamminkin, niin tapahtumat ovat paremmin tuoreessa muistissa.