Best Picture

Vuoden 2011 loppu lähestyy kovaa vauhtia. Olen tähän mennessä kuvannut yhdeksän kuukautta ja räpsinyt yli 20 000 kuvaa, mistä pienen pieni murto-osa ovat olleet julkaisukelpoisia. Olen oppinut hirveästi ja vasta viime aikoina alkanut tottua manuaaliseen kuvaustekniikkaan. Pelkästään syksynä (elo-marras) olen oppinut mistä sulkija-aika vaihdetaan, paljonko ISO-määrän tulisi olla missäkin valossa ja miten videokuvatessa tarkennetaan haluamaansa kohteeseen. Muutama tuttavani ovat auttaneet suuresti lisäämään tietouttani kameroista ylipäätään, kiitos S ja J! Valokuvausintoni lisääntyy koko ajan kuumeisesti ja haluan koko ajan tulla paremmaksi. Ottamiani valokuvia löytyy Bullterrieriyhdistyksen lehdestä ja joidenkin koirakasvattajien sivuilta. Päämääräni on tulla vakituiseksi ja kysytyksi valokuvaajaksi erilaisiin tilaisuuksiin. Haluan olla hyvä!

Kamera on aina lähtenyt mukaan koirapuistoon, lenkeillä ja retkille ties minne. Päätin opetella hyväksi kuvaajaksi kuvaamalla, en kirjoja lukemalla ja  luentoja kuuntelemalla, vaikka materiaalia selaamalla oppisi epäilemättä hyvin termejä, sanastoa ja kameran osien nimiä kuin kyselemällä jokaisesta asiasta erikseen tarpeen tullen. Vaikeimmain kautta oppiminen on ollut välillä turhauttavaa, mutta myös hyvin opettavaa! Oma koirani Aku on opettanut minulle mielettömästi koirien kuvaamisesta, vaikka flegmaattinen ja "epäkuvauksellinen" koira onkin. 

Jälkikäsittely sujuu niin ikään aina vain paremmin. Osaan mielestäni säätää hyvin värejä, värikylläisyyttä, kirkkautta ja kontrastia. Käytän jpg.muotoa kuvatessani, sillä olen hyvin hidas sopeutuja uusiin asioihin ja raw. tarvitisi vähintäänkin kunnollisen Photoshopin. Niinpä tyydyn Gimp II:seen enkä pääse säätämään jälkikäsittelyssä manuaalisesti valkotasa-arvoa. Tämä oli etenkin ongelma, kun käytin automaattisia kameran asetuksia.

Kuvaamiseen syttynyttä intohimoa ei osaa täysin sanoin kuvailla. Se täytyy näkeä tavastani suhtautua kuvauskohteisiin ja tietysti hirveästä määrästä kuvia. Pääasiallinen kohde, eli koirat, ovat niin ikään lähinnä sydäntäni ja kaksi rakasta asiaa ovat nykyään luonnollista yhdistää. Haluan kuvata koiria. Paljon. Erilaisia, erilaisissa paikoissa, erilaisissa tilanteissa. "Oikeiden kuvaajien" mielestä se ei liene kovinkaan merkittävää. Totta, ehkä en koskaan edisty muuksi kuin koirapuiston paparazziksi. Mutta ainakin nautin jokaisesta hetkestä. 

Hyvän otoksen standardini nousevat hitaasti mutta varmasti. Kiinnitän huomiota erilaisiin ja uusiin asioihin joka kerta; mikä on hyvä valo ja taustan väri minkälaisellekin kohteelle - tai vaikka minkä väriselle. Miten paljon kohteesta tulee näkyä, mitä siitä halutaan näyttää. Millainen on hyvä rajaus, entäpä sommittelu. Focuksen tulee olla siellä missä sen haluan olevan. Liikkeen tulee näkyä mahdollisen tarkkana, etenkin jos käytän telezoomiani Canonin EF 55-200 mm. Mono,- tai tripodin hankinta onkin ehdoton seuraava kameraostos. Kasvava kiinnostukseni kuvata lintuja ja muuta luontoa vaatii pidemmän putken lisäksi vakautta. 

 Oikeastaan voisi sanoa, etten karsasta minkään aiheen kuvaamista. Olen kuvannut pienimuotoiset häät tuttavalle, käyn Korkeasaaressa säännöllisesti ja räpsin omaksi ilokseni kuvia kasveista ja maisemista, auringonlaskuista ja pilvistä. Ihmiset ja rakennukset lienevät aiheena tuntemattomin näistä perusjutuista mitä normaalilla järkkärillä saa aikaan. Myös macrot ovat vieraita, ei minulta löydy makro-putkeakaan. 

Paras kuvani? Sellaista ei ole vielä enkä tiedä tuleeko ikinä olemaankaan. Jokaisesta kuvasta löytyy jotain parempaa kuin edellisestä, mutta aina löytyy parantamisen varaa. Parhaimmat kuvat tuntuvat muutenkin tulevan melkeinpä sattumalta, ei tuntikaupalla vääntämällä ja kääntämällä. 

Tänä vuonna ottamani kuvat saattavat näyttää vuoden päästä kömpelöiltä ja olevan vailla tekniikan tietämystäkään, mutta luulen, että niistä tulee tärkeitä muistoja jokaisesta. Kokemani hetket ovat ikuisesti (ei nyt paperille), mutta näkyviin ja jaettu muiden ihmisten nähtäväksi. Nämä ovat asioita, joita minä pidän kauniina katsella ja jotka saavat erilaisia tunteita aikaiseksi. 

Sen tiedän, että tulen jatkamaan kuvausta niin kauan kun pystyn!